Ohita valikko

Työturvallisuusapuraha

Mela rahoittaa työturvallisuusapurahalla tutkimus- koulutus- ja kehittämistoimintaa, joka parantaa asiakkaidemme työoloja sekä edistää työskentelyn työturvallisuutta ja työhyvinvointia.

Työturvallisuusvaroilla tuemme ensisijaisesti uuden, yleistettävän ja avoimen tiedon tuottamista. Tavoitteenamme on saada tutkimustuloksista käytännön hyötyä, parantaa asiakaskuntamme työhyvinvointia sekä edistää työelämän turvallisuutta ja tuottavuutta.

Työturvallisapurahoja suuntaamme erityisesti sellaisiin työturvallisuutta ja -hyvinvointia edistäviin hankkeisiin, jotka hyödyntävät jo olemassa olevaa tutkimustietoa muuntaen sen toiminnaksi ja tuotteiksi.

Työturvallisuusapurahojen hakeminen

Mela myöntää työturvallisuusapurahoja vuosittain. Seuraava haku päättyy syyskuussa 2020. Apurahaa haetaan Melan lomakkeella apurahahakemus (8001).

Tutkimussuunnitelmasta tulee ilmetä, miten tutkimusta ja sen tuloksia voidaan hyödyntää asiakaskuntamme työskentelyolosuhteiden ja työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Hankkeen tulosten välittäminen kohderyhmien käyttöön on tärkeä osa hanketta. Tiedotussuunnitelma on hyvä sisällyttää jo hakemukseen.

Apurahahakemus

Lähetä täytetty apurahahakemus (8001) liitteineen postitse osoitteeseen:
Maatalousyrittäjien eläkelaitos
Työturvallisuusapurahat
PL 16
02101 ESPOO

Saat lomakkeen nettisivuiltamme: lomakkeet.

Pdf-muotoisen lomakkeen avaamiseen ja tulostamiseen tarvittavan Adobe Acrobat Reader -ohjelman voit ladata maksutta.

Lisätietoja työturvallisuusapurahaan liittyvissä asioissa antaa
työturvallisuusagronomi Erik Lindroos, puh. 029 435 2364.

Tutkimusten tulokset

Näet alta meneillään olevat tutkimushankkeet ja tutkimusarkiston valmistumisvuoden mukaan. Lisätietoja hankkeista voi kysyä hankkeen toteuttajilta.

Myönnetyt hankkeet

Työn alla olevat Melan rahoittamat työturvallisuusapurahatutkimukset ja -hankkeet.

Apurahatutkijoiden psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri ja sen yhteydet työhyvinvointiin

Tutkimushanke pureutuu apurahatutkijoiden psykososiaaliseen turvallisuusilmapiiriin. Apurahansaajalta puuttuu monia oikeuksia joita saman työyhteisön työsuhteiselle tutkijalle kuuluu. Psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri tulisi edistää työn motivaatiotekijöitä. 1) Tutkimuksessa kartoitetaan tutkijoiden kokemuksia. 2) Selvitetään psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin yhteyttä koettuun työhyvinvointiin ja 3) haetaan tutkijaa suojaavia tekijöitä, sekä mittaria tämän työn tueksi.

Yritys/laitos: Tampereen yliopisto
Tekijä: Anne Mäkikangas
Alkamisajankohta: 1.1.2020
Valmistumisajankohta: 31.12.2020

Työturvallisuuden muutosjohtaminen ja motivaatiotekijät maatalouden työurien pidentämiseksi

Kun maataloustyö muuttuu, tarvitaan uutta tarkastelukulmaa maatalousyrittäjän riskienhallintaan. Hankkeessa tehdään työturvallisuuskulttuurin muutosjohtamisen kartoitus, jossa selvitetään motivaatiotekijöitä työprosessien kehittämiseksi. Tulosten pohjalta tunnistetaan esteet turvallisuuden kehittämiselle. Sisältö on rakennettu yhteistyössä kansainvälisen Sacurima COST Actiontutkijaverkoston kanssa.

Tekijä: Jarkko Leppälä
Alkamisajankohta: 1.1.2020
Valmistumisajankohta: 31.3.2021

Maatalousyrittäjien työturvallisuuskoulutuksen kehittäminen

Avoimen, houkuttelevan ja motivoivan uuden koulutuskokonaisuuden rakentaminen hyödyntäen oman oppilaitoksen osaamista ja kokemuksia maatalouslomittajille toteutetuista työturvallisuuspaketeista. Tavoitteena on maatalousyrittäjien tapaturmien vähentäminen. Muutoksilla ajattelutavassa ja asenteissa sekä valmentavalla toimintamallilla tavoitellaan alhaisempaa tapaturma-astetta. Lyhytaikaisina tavoitteina on lisätä osallistumista koulutuksiin parantamalla koulutuksen houkuttelevuutta ja tavoitettavuutta.

Yritys/laitos: Ahlmanin koulun säätiö sr
Tekijä: Esa Majava
Alkamisajankohta: 1.1.2019
Valmistumisajankohta: 30.6.2020

Toimintamallin ja verkoston luominen suuronnettomuuksien jälkitilanteiden varalle

Varsinkin nopeasti kasvavat tilat ovat haavoittuvaisia yllättävissä kriisitilanteissa. Varautumalla paremmin kriiseihin niistä on paremmat edellytykset selvitä. Hankkeessa luodaan koko maahan monistettava yhteistyö- ja verkostomalli, johon sitoutetaan paikalliset viranomaiset ja muut sidosryhmät. Järjestetään koulutuksia toimintamallin jalkauttamiseksi.

Yritys/laitos: MTK-Mikkeli
Tekijä: Pekka Häkkinen
Alkamisajankohta: 1.1.2019
Valmistumisajankohta: 31.12.2019

Maatalouden työturvallisuuskulttuurin edistäminen ja tiedon levittäminen

Projektin päämäärinä on

  • vähentää tapaturmia ja niiden kustannuksia maatiloilla työturvallisuuskulttuurin kehittymisen avulla sekä
  • kehittää, soveltaa ja arvioida maatalousalan työturvallisuuskulttuuria edistäviä kehittämisohjelmia ja turvallisuuskulttuurin koulutusvälineitä Suomessa.

Yritys/laitos: Luonnonvarakeskus
Tekijä: Jarkko Leppälä
Alkamisajankohta: 1.1.2018
Valmistumisajankohta: 31.12.2019
Avainsanat: ammattitauti, hyvinvointi, maatalous, riski, sairaus, tapaturma, terveys, työ

Puutarha- ja viheralan työhyvinvointi

Hankkeessa tunnistetaan, mitä haasteita ja toisaalta voimavaratekijöitä työhyvinvoinnin ylläpitoon ja kehittämiseen liittyy puutarha-alan yrityksissä nykyisessä tilanteessa, jota luonnehtivat toimintaympäristön muutokset ja työntekijöiden ikääntyminen. Hankkeessa asiaa lähestytään case-yritysten kautta ja tuodaan niiden avulla esiin alan haasteita ja ratkaisuja.

Yritys/laitos: Luonnonvarakeskus
Tekijä: Tiina Mattila
Alkamisajankohta: 1.4.2018
Valmistumisajankohta: 30.6.2020

Sikojen siirtotapahtumien kehittäminen

Eläinten siirrot ovat tapaturma-altis työvaihe. Hankkeen tavoitteena on vähentää ihmisiin ja eläimiin kohdistuvaa stressiä sikojen siirtotilanteessa. Siirtoon kuluvan ajan minimoiminen ja sujuvammat siirrot vähentävät työvoiman tarvetta, mikä parantaa kannattavuutta. Siirtojen kehittäminen parantaa kannattavuuden lisäksi myös eläinten hyvinvointia ja terveyttä. Siirtotapoja kehittämällä opitaan hallitsemaan paremmin tarttuvien tautien leviämistä eläinten välillä sekä hoitajien ja eläinten välillä. Osaavaa ja motivoinutta henkilöstöä ei ole aina saatavilla ja sikatalouden työntekijöitä tulee eri kulttuuri- ja toimintatapataustasta. Työntekijöitä sikojen käsittelyyn kouluttamalla on pystytty vähentämään henkilöstön vaihtuvuutta ja lisäämään työtyytyväisyyttä.

Erityistä huomiota hankkeessa kiinnitetään käytäntöihin, jotka ovat helposti sovellettavissa jo olemassa oleviin rakenteisiin. Eläinten käyttäytymisen tutkimus on Suomessa korkealla tasolla, joten tätä osaamista entistä tehokkaammin hyödyntämällä voidaan saavuttaa säästöjä ja parantaa työturvallisuutta.

Yritys/laitos: Helsingin yliopisto
Tekijä: Marianna Norring
Alkamisajankohta: 1.6.2018
Valmistumisajankohta: 1.6.2020

Turvallisuustiedotteiden vaikuttavuus konetapaturmien vähentämisessä

Hankkeen tavoitteena on vähentää MATA-tapaturmia ja niiden kustannuksia maatiloilla koneturvallisuustiedotesarjan avulla sekä arvioida tapaturmatilastoista turvallisuusneuvonnan vaikutusta konetapaturmiin.

Yritys/laitos: Luonnonvarakeskus
Tekijä: Jarkko Leppälä
Alkamisajankohta: 2.1.2017
Valmistumisajankohta: Arvio 2018

Maataloustyöntekijöiden oireilu, sairaudet ja altistuminen endotoksiinille ja biologisille pölyille: uusien altistumis- ja vasteenmittausmenetelmien kehittäminen

Tutkimuksen päätavoitteena on kartoittaa viljelijäväestön oireiden ja sairauksien yleisyys sekä testata uusien altistumisen mittausmenetelmien soveltuvuus maatalousympäristöön ja niiden korrelaatio uusiin immunologisiin vasteenmittausmenetelmiin. Tavoitteena on tuottaa luotettavia ja edullisia menetelmiä sekä viljelijöiden että heidän työturvallisuudestaan ja työterveyshuollostaan vastaavien tahojen käyttöön.

Yritys/laitos: Turun ja Helsingin yliopistot ja Työterveyslaitos Kuopio
Tekijät: Janne Atosuo, Kirsi Vaali, Sirpa Pennanen, Tuula Putus
Alkamisajankohta:
Valmistumisajankohta: Arvio 2016

Valmistuneet hankkeet

2019

Tutkimusapurahalla työskentelevien työkirja tukemaan omaa työhyvinvointia ja vertaisryhmien toiminnan tueksi

Uusi verkossa julkaistu työkirja auttaa apurahan turvin tutkimustaan tekeviä tutkijoita edistämään ammatillista kehittymistään ja työhyvinvointiaan. Kirja tarjoaa tukea ja käytännön harjoituksia työn mielekkyyden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen, arjen hallintaan ja vertaistuen hyödyntämiseen.

Työkirjan taustalla on huoli apurahalla työskentelevien hyvinvoinnista. Apurahatyöskentelyn pätkittäisyys, epävarmuus ja yhteisöllisyyden puute sekä haasteet rajattoman työarjen hallinnassa vaikuttavat sekä kokemukseen tutkimustyön mielekkyydestä että tutkimustyön vaikuttavuuteen. Siksi apurahalla työskentelevät tarvitsevat työolosuhteidensa erityispiirteet huomioivaa tukea ja välineitä työhyvinvointinsa vahvistamiseen.

Työkirja on hyödyksi myös yliopistoille ja tutkimuslaitoksille, sillä se auttaa niitä tunnistamaan apurahalla työskentelevien tarpeita ja edistämään heidän työhyvinvointiaan omissa työyhteisöissään. Myös apurahoja myöntävät säätiöt voivat työkirjan avulla edistää tutkijoiden työhyvinvointia ja edistää näin työn tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta.

Opas sisältää esimerkkejä, ohjaavia kysymyksiä, työtä tuunaavia harjoituksia, ammatillista identiteettiä vahvistavia reflektiotehtäviä sekä neuvoja vertaisryhmien toiminnan käynnistämiseen ja ohjaamiseen. Harjoitukset vahvistavat tutkijan ammatillista toimijuutta, eli sitä, että tutkija voi rahoitusmuodoistaan riippumatta tietoisesti kehittyä ammatissaan ja tehdä hyvää tutkimusta mielekkäällä tavalla. Työkirja toimii sekä yksittäisen apurahaa saavan tutkijan itseopiskelumateriaalina, että vertaisryhmissä käytävien keskustelujen suunnitelmallisena jäsentäjänä. Kirjassa olevat tehtävät on kehitetty aiemmissa hankkeissa ja kirjaa varten ne testattiin vielä uudestaan. Kirjan pohjalta on jo syntynyt ensimmäiset itseohjautuvat apurahalla tutkivien vertaisryhmät.

Oppaan ovat laatineet TJS Opintokeskuksen kehittämisasiantuntija, VTT Sikke Leinikki ja Valtaamon perustajajäsen, KTT Elina Henttonen.

Opas julkaistiin 6.5.2019 työpajalounaalla. Työseminaarissa piirrettiin tutkijoiden kanssa kuvio siitä, mitä tarvitaan, jotta apurahalla tutkimustaan tekevä puhkeaa ammatilliseen kukoistukseen. Kuvioksi saatiin kerrottu, kymmeniä terälehtiä hehkuva kukka.

Julkaisusta viestittiin TJS Opintokeskuksen uutiskirjeen ja TJS Opintokeskuksen ja Valtaamon sosiaalisen median kautta. Kirja on löydettävissä TJS Opintokeskuksen, Valtaamo Oy:n ja Melan verkkosivujen kautta.

Yritys/laitos: TJS-Opintokeskus
Tekijä: Sikke Leinikki
Alkamisajankohta: 1.2.2019
Valmistumisajankohta: 31.12.2019
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Työhyvinvointia apurahalla tutkiville -työkirja, 52 s.
Avainsanat: työhyvinvointi, apuraha, tutkimus, vertaistuki, työn tuunaaminen

Kalastuselinkeinon tapaturmien ja ammattitautien vähentäminen

Kalatalouselinkeinon haasteet, sosiaalisen kestävyyden kannalta, ovat Suomessa saman tyyppisiä kuin EU:ssa laajemminkin: kalastajakunta ikääntyy, ala ei houkuttele nuoria, työllisyys laskee, palkkataso on heikko, työolot ovat vaikeat ja työturvallisuudessa on puutteita. Tämän hankkeen tavoitteena oli sekä vahvistaa tietoperustaa elinkeinon tapaturmamääristä, -tyypeistä, vakavuudesta ja seurauksista että tuottaa neuvonta- ja tiedotusmateriaalia, jota ammattikalastajien järjestöt voivat käyttää jäsentilaisuuksissaan ja viestinnässään. Lisäksi toteutettiin myös suoraa viestintää alan toimijoille ammattilehtiartikkeleiden ja neuvontamateriaalin muodossa suomeksi ja ruotsiksi. Tapaturmia ja ammattitauteja koskeva luotettava tieto on merkittävässä asemassa pyrittäessä parantamaan työoloja, mutta myös ammatin houkuttelevuutta kotimaisen ammattikalastuksen jatkuvuuden varmistamiseksi.

Vuosina 1996 – 2015 Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela vakuutti 1 954 osa- tai kokoaikaista kalastajaa ja korvasi heille 833 kalastukseen liittyvää työtapaturmaa ja 41 ammattitautia. Tarkastelujaksolla sattui 11 kuolemaan johtanutta tapaturmaa. Melan vakuuttamien kalastajien keskimääräinen tapaturmataajuus on korkea, keskimäärin 4,5 per 100 vakuutettua; 7,9 per henkilötyövuosi. Noin 40 % tapaturmista sattui kalastusaluksissa tai sinne mennessä ja sieltä tullessa, 37 % maissa ja 11 % jäällä. Varsinaisessa kalastustyössä sattui 42 % tapaturmista. Huolto- ja korjaustöissä (20 %) ja kalan käsittelyssä (16 %) sattuneiden tapaturmien osuus oli myös merkittävä. Tyypillisin tapaturma sekä kalastuksessa että kalanviljelyssä oli liukastuminen ja kaatuminen. Työkyvyttömyyden kesto oli keskimäärin 21 päivää (mediaani). Ammattitaudeista tyypillisimpiä olivat tenniskyynärpää ja jännetupen tulehdukset. Tilastojen perusteella tapaturmien riskitekijöitä olivat sukupuoli (miehillä riski on korkeampi), suomenkielisyys verrattuna ruotsinkielisyyteen sekä korkeampi tulotaso. Sen sijaan kalastajan ikä, sijainti, työuran pituus tai työterveyshuollon jäsenyys eivät vaikuttaneet tilastollisesti merkittävästi tapaturmariskiin suuntaan tai toiseen.

Kaiken kaikkiaan elinkeinon työturvallisuuden parantamiseksi olisi tapaturmia ehkäisevien toimenpiteiden huomioitava paremmin näiden palveluiden käyttäjäkunta ja koko konteksti, missä he töitä tekevät. Tämä näkökulma on vahvasti esillä myös kansainvälisillä, alan työturvallisuuden kehittämiseen keskittyvillä, foorumeilla. Vaikka kalastaja viime kädessä ratkaisee työturvallisuustoimet itse, ratkaisuun kuitenkin vaikuttavat monet eri tekijät, kuten kalastusta koskeva sääntely sekä taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet ja reunaehdot sekä toisaalta osaaminen ja kalastajan ulottuvilla olevat ratkaisut.

Yksittäisistä kehittämiskohteista tärkeiksi nousevat erityisesti tarve parantaa liukastumis- ja kaatumisriskien huomioimista työtilojen suunnittelussa, myös muualla kuin kalastusaluksissa, sekä käsiin kohdistuvien vammojen ehkäisy kalankäsittelyprosessien ergonomiaa kehittämällä.

Yritys/laitos: Luonnonvarakeskus
Tekijä: Kim Kaustell
Alkamisajankohta: 15.5.2017
Valmistumisajankohta: 30.9.2018
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Useita lehtiartikkeleita sekä esite Kalastaja, Voi hyvin! ja tietokortti Kalastaja – Älä satuta yhteistyössä Melan kanssa
Avainsanat: ammattikalastus, kalanviljely, työturvallisuus

Hyvinvointia ja kannattavuutta tilayhteistyöllä

Tässä tiedotushankkeessa koottiin, jalostettiin, tuotettiin ja levitettiin tilojen välistä tuotannollista yhteistyötä edistävää käytännönläheistä tietoa. Hankkeessa hyödynnettiin muissa tutkimuksissa julkaistua tai kerättyä materiaalia, jota täydennettiin teemaan liittyvillä viljelijähaastatteluilla.

Hankkeen aluksi perustettiin TTS:n kotisivuille Tilayhteistyö-teemasivusto. Teemasivuston alkuun koottiin maatilan töiden järkevää organisointia koskevaa ajantasaista tietoa. Tiedot kerättiin vuoden 2018 aikana toisessa TTS:n hankkeessa toteutetulla sähköisellä viljelijäkyselyllä. Alla on lyhyt yhteenveto kyselystä.

Tuotannollisen yhteistyön (77 %) lisäksi myös koneurakointi- ja muiden työpalveluiden (mm. huolto , korjaus-, hallinnointi- ja metsätyöt) käyttö (84 %) on hyvin yleistä maamme maatiloilla. Yleisimmin (54 % kaikista tiloista) on ulkoistettu peltoviljelytöitä. Noin kolmannes (34 %) harjoittaa koneurakointia – osa pienimuotoisesti. Useat sekä tarjoavat että käyttävät koneurakointia, joka voi koskea myös muita osapuolia kuin tiloja. Joillakin tilayhteistyö korvaa koneurakoinnin käytön tai toisinpäin. Selvästi useammat hyödyntävät molempia. Harvat (5 %) tekevät kaikki tilan työt itse.

Kaikista edellä mainituista keinoista koetaan saatavan erityisesti taloudellista hyötyä. Muita hyötyjä ovat muun muassa ammattitaitoisen avun saanti, pääsy osalliseksi työtä tehostaviin tehokkaisiin koneisiin, työajan säästö ja henkiset edut, kuten sosiaalisuus, yhteisöllisyys ja vertaistuki. Esille nostettuja haasteita – esimerkiksi aikatauluongelmia – voitaneen torjua osapuolien välisillä säännöllisillä keskusteluilla. Moni ei kuitenkaan nimeä haittapuolia tilayhteistyössään tai ostopalveluissaan.

Kaikki edellä mainitut keinot ja aikomus jatkaa tuotantoa pitkään on suhteellisesti yleisempää (p<0.05) peltoalaltaan keskikokoista suuremmilla tiloilla kuin korkeintaan keskikokoisilla tiloilla.

Kyselyn vastaajat (n=637) edustavat eri tuotantosuuntia pois lukien puutarhatilat. Tiedot koskevat töiden organisointia tiloilla vuonna 2017. Peltoalaltaan keskikokoista suuremmat tilat ovat jossain määrin yliedustettuina vastaajien joukossa, mikä parantanee tulosten pysyvyyttä. Toisaalta tuloksissa korostunee suurien tilojen tavat organisoida töitään, koska tuloksia ei ole painotettu vastaamaan kaikkien maamme tilojen kokojakaumaa.

kannustavia esimerkkejä erilaisten yhteistyökuvioiden aloittamisesta, kehittämisestä sekä koetuista hyödyistä ja haasteista.

Hankkeesta on laadittu teemasivuston lisäksi ammattilehtikirjoitus TTS:n asiakas-lehteen, yliökirjoitus Maaseudun Tulevaisuuteen sekä blogikirjoitus (Juureva joukko) ja käsillä oleva tiivistelmä hankkeen rahoittajalle. Tieto teemasivustosta on toimitettu muun muassa MTK:n koulutussuunnittelulle. Kyselytulokset sisältyvät vastuuhenkilön syksylle 2019 sovittuihin viljelijäkoulutuksiin ja niitä aiotaan esitellä tulevissa koti- ja ulkomaisissa asiantuntijatilaisuuksissa.

Tiedotushankkeesta ja siinä tuotetusta materiaalista voidaan arvioida olevan suoraan hyötyä erityisesti työuraansa aloitteleville ja/tai tuotantotoimintaansa kehittäville maatalousyrittäjille. Maatalousyrittäjät voivat hyötyä hankkeesta myös välillisesti heille asiantuntijapalveluita tuottavien tahojen kautta. Hankkeen materiaali palvelee myös alan tutkimusta ja opetusta. Tiedotusta on siksi suunnattu kattavasti eri tahoille.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tilayhteistyö – koneurakointi- ja muiden työpalveluiden käytön ja tarjoamisen ohella – on maassamme kiitettävän yleistä. On tärkeää, että rakennekehityksen edetessä näitä keinoja ylläpidetään ja kehitetään, koska ne voivat edistää maatalousyrittäjien hyvinvointia monin eri tavoin.

Yritys/laitos: Työtehoseura ry
Tekijä: Janne Karttunen
Alkamisajankohta: 1.1.2018
Valmistumisajankohta: 31.12.2018
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Tilayhteistyö -teemasivusto TTS:n sivuilla. Kotimaisia ja kansainvälisiä artikkeleita ja esityksiä.
Avainsanat: hyvinvointi, kannattavuus, maatalous, talous, yhteistyö

Saamelaisten poronhoitajien työhyvinvoinnin edistäminen VEAJAN-JAKSAN

Hankkeen tavoitteena oli selvittää ja kehittää saamelaisille poronhoitajille soveltavaa varhaisen tuen ja puheeksi ottamisen toimintamallia psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa. Saamelaisalueella poronhoitajat ovat suhteellisen vähäinen joukko, joiden elämänpiiri ja työ on sidottu luonnonolosuhteisiin, porojen vuodenkierron mukaiseen rytmiin ja epäsäännöllisiin työaikoihin. Heidän työturvallisuus- ja hyvinvointikysymyksissä on monia huolenaiheita eikä työhyvinvointia tukevaa toimintaa juurikaan ole.

Tässä hankkeessa poronhoitajien näkemyksiä tuen ja palveluiden tarpeista ja toimintatapojen soveltuvuudesta kartoitettiin työpajoissa ja eri tilaisuuksissa. Saamelaisporonhoitajien perheissä on noussut yhä enemmän esille perheen aikuisten psyykkisen hyvinvoinnin vahvistamisen tarve. Taustalla ovat mm. kasaantuneet haasteet perheen arjessa ja poronhoitotyössä, ympäristön paineet, vähäinen ulkopuolinen tuki, palvelujen kohtaamattomuus sekä rohkeuden mutta myös osaamattomuuden puute tuoda esille omaan vointiin liittyviä asioita.

Pienten yhteisöjen haavoittuvuus ja puhumattomuuden kulttuurin tuoma ongelmien käsittelyn tottumattomuus tuottavat myös ristiriitatilanteita. Tuleekin löytää keinoja, jotka auttaisivat ongelmatilanteiden ratkaisuissa. Erityisesti tarvitaan saamelaisyhteisön tarpeista lähtevää omakielisiä tukea, motivointia ja ohjausta sekä räätälöityjä ratkaisuja saamelaisten poronhoitoyhteisöjen vahvistamiseksi ja matalan kynnyksen palvelujen saamiseksi saamelaisalueella. Saamelaisyhteisöissä nämä ovat erityiskysymyksiä ja poronhoitajaperheissä haasteet vielä korostuvat. Varhaisen tuen ja osallisuuden vahvistamiseksi eri elämäntilanteissa on luotava saamelaisporonhoidon haasteita ja erityisesti olosuhteita tuntevaa ja osaavaa, kulttuurilähtöistä tukitoimintaa ja vahvistettava vertaisverkostoa.

Kertominen omista vaikeuksista silloin kun ei ole mitään fyysistä kipua tai näkyvää ulkoista vauriota, on erittäin vaikeaa ja se koetaan alentavana ja pelätään, että heidän kertomustaan vähätellään. Poromiehen toteamus ”kun sinne menen, eivät kysy edes oikeita asioita” kuvaa hyvin avun hakijan ja avun tarjoajan kohtaamattomuutta. Samoin on vaikea sanoa ääneen itsemurha ja vielä vaikeampaa keskustella siitä. Saamelaisyhteisössä se on ollut vaiettu ja hävetty taakka.

Veajan-hanke teki tiivistä yhteistyötä Utsjoen kunnan ”Elämä – Ensiapu itsemurhavaarassa olevalle” -hankkeen kanssa. Sen puitteissa pilotoitiin Pohjois-Suomessa Kanadasta lähtöisin oleva itsemurhien ehkäisy -malli. ASIST – Applied Suicide Intervention Skills Training on Kanadalainen Living Works Educationin omistama kahden päivän käytännönläheinen koulutuskokonaisuus. Siinä koulutetaan tavallisia kansalaisia, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä sekä muita toimijoita (mm. poliisi, seurakunnan työntekijät) tunnistamaan itsemurhavaarassa oleva, ottamaan itsemurha-ajatukset turvallisesti puheeksi sekä antamaan siinä tilanteessa olevalle ihmiselle ensiapua ja ohjaamaan henkilö saamaan tarvittavaa apua.

Lapin sairaanhoitopiirin (LSHP) alueella työskentelee aikuisväestön mielenterveys- ja päihdepalveluissa pohjoissaamenkielisiä työntekijöitä ainoastaan Utsjoen kunnassa psykiatrinen sairaanhoitaja sekä Enontekiöllä SamiSosterin Mettäterapian työntekijä. Inarin ja koltan saamen taitoista henkilöstöä ei ollut mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Erikoissairaanhoidon palveluissa ilmoitettiin käytettävän tulkkipalveluita tarvittaessa. (Lapin sairaanhoitopiirin alueen aikuisväestön mielenterveys- ja päihdepalvelut. ESMS-R kartoituksen tuloksia 2017. Petra Suontausta, Sami Pirkola ja Tino Karolaakso 8/2018).

Yritys/laitos: SamiSoster ry
Tekijä: Ristenrauna Magga
Alkamisajankohta: 1.6.2016
Valmistumisajankohta: 30.9.2017
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 42 s.
Avainsanat: poronhoitaja, työhyvinvointi

2017

Bioenergian tuotannon ja käytön työtapaturmat - riskit ja ennakointi (Betty)

Bioenergia kattaa Suomessa noin neljänneksen koko valtakunnan energiankulutuksesta ja se edustaa lähes 90 % uusiutuvista energialähteistä. Metsähakkeen käyttö on tarkoitus kaksinkertaistaa eli nostaa se noin 13 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2014 metsähakkeen kokonaiskäyttö oli 8,2 miljoonaa kuutiometriä, kasvua oli tapahtunut noin 2,1 miljoonaa kuutiometriä vuoteen 2009 verrattuna.

Suomessa kuluu vuosittain noin 3,4 miljardia euroa sairauspoissaoloihin ja 0,5 miljardia euroa työtapaturmiin. Varovaisten arvioiden mukaan työtapaturmien välilliset kustannukset ovat noin 1,5-2 miljardia euroa (kokonaiskustannukset ovat siis yhteensä 2-2,5 miljardia euroa). Karkean arvioin mukaan metsätalouden työtapaturmien välittömät kustannukset ovat noin 3 miljoonaa euroa ja välilliset kustannukset 9-12 miljoonaa euroa. Maatalouden vastaavat kustannukset ovat noin 3,5 miljoonaa euroa ja 10,5-14 miljoonaa euroa. Jokainen työtapaturma ja kulunut euro on tarpeeton.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia työtapaturmia bioenergian, erityisesti puhtaiden metsä- ja peltobiomassojen sekä niiden jalosteiden, tuotannossa ja käytössä sattuu. Tärkeää tämä on siksi, että bioenergian merkittävästä käytön lisäämisestä seuraa toimialalle hankalasti ennakoitavia muutoksia, kuten pellettien varastointiin liittyvät vaarat ovat aiemmin osoittaneet.

Bioenergialla ei ole omaa toimialaluokitusta, minkä vuoksi työtapaturmatietoja ei voida hakea helposti tapaturmatilastoista. Tätä haastetta lähestyttiin eri näkökulmista. Yhtenä tuloksena laadittiinkin lista bioenergia-alan toimijoiden osalta huomioitavista potentiaalisista toimialoista. Toisessa listassa huomioitiin lisäksi myös muita uusiutuvia energialähteitä. Lisäksi selvitettiin, miten tapaturmatietokantoja voitaisiin kehittää. Bioenergian tuotannon ja käytön työtapaturmatilanteen helppo seuranta edesauttaisi torjuntatoimenpiteiden suunnittelua ja niiden kohdentamista oikeisiin keskeisiin tuotanto- ja käyttöprosessien ongelmakohtiin.

Tutkimuksesta saatiin joitakin viitteitä nykyisestä kotimaisen bioenergian tuotanto-/käyttötekniikan turvallisuustilanteesta. Kerätyn tiedon pohjalta listattiin riskejä ja torjuntatoimenpiteitä toimijoiden hyödynnettäväksi, jotta he voivat tuottaa/käyttää bioenergiaa turvallisesti ilman terveysvaaroja. Alalla tulee kiinnittää huomiota muun muassa hyvään riskiarviointiin, viestintään ja turvalliseen toimintaan niin kunkin toimijan omalta osalta kuin myös läpi alihankintaketjujen ja muiden toimijoiden kesken, edellä mainittu on tärkeä asia myös alalle tyypillisen yksintyöskentelyn vuoksi.

Biopolttoaineista etenkin pelletteihin liittyvä häkämyrkytysvaara torjutaan parhaiten varastojen/siilojen oikeanlaisella rakentamisella, sama pätee polttoaineiden holvaantumistaipumukseen, hakkeen ja polttopuun tekemisessä auttaa työtehtävien suunnittelu ja tehtävien harkittu toteutus.

Yritys/laitos: Työterveyslaitos
Tekijä: Kari Ojanen
Alkamisajankohta: 1.1.2012
Valmistumisajankohta: 31.10.2016
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 155 s.
Avainsanat: bioenergia, työtapaturma, riskit, ennakointi

Luonnonvara-alan työhyvinvointivisio 2025

Tutkimuksessa selvitettiin maa- ja puutarhataloudessa työskentelevien henkilöiden – yrittäjien, lomittajien ja palkattujen työntekijöiden – työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyviä trendejä alan rakennekehityksen erityispiirteiden valossa ja esitetään suosituksia toimenpiteistä työhyvinvoinnin edistämiseksi aikavälillä 2018–2025.

Tutkimuksessa toteutettiin kaksi sähköistä kyselyä, joihin vastanneet (n=32) olivat maatalous- ja puutarha-alan tutkimusta, yliopisto- ja ammattikorkeakoulutusta, asiantuntijapalveluita, edunvalvontaa, hallintoa ja vakuutustoimintaa edustavia henkilöitä sekä alan luottamustehtävissä toimivia maatalousyrittäjiä. Tutkimusryhmän jäsenet vastasivat kyselyyn tutkimussektorin edustajina. Tutkimusryhmä tarkasteli kyselyn tuloksia työpajassa, jossa muodostettiin yhteinen näkemys tulosten esittämistavasta, yhteenvedosta, johtopäätöksistä ja suosituksista.

Kyselyvastausten mukaan alan rakennekehityksen odotetaan kiihtyvän lähivuosina. Yritys- ja verkostoyhteistyön harjoittamisen sekä urakointi-/työpalveluiden käytön arvioidaan lisääntyvän, koska tuotantoresurssit ja investoinnit (mm. työvoima, osaaminen, rakennukset, koneet) on priorisoitava yrityksen ydintoimintaan. Yhteistyön harjoittaminen ja erilaisten palveluiden käyttö arvioidaan keskeisiksi yrittäjän omassa päätösvallassa oleviksi keinoiksi työhyvinvoinnin edistämisessä.

Karjanhoitotöihin liittyvien työtapaturmien ja ammattitautien suhteellisten määrien (tapaukset/vakuutetut) arvioidaan laskevan. Työn fyysisen kuormituksen arvioidaan vähenevän tuotantoprosessien koneellistamisen ja automatisoinnin edetessä. Työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden, kuten tuotannon taloudellisten haasteiden, hallinnollisen taakan ja hallittavan tietomäärän, arvioidaan kuitenkin lisääntyvän.

Työolosuhteiden kehittämisen kannustimien – työn luonteen ja tuottavuuden, talouden ja hyvinvoinnin sekä alan julkisuuskuvan kehittymisen – keskinäistä yhteyttä ja esilletuontia korostetaan. Kaikissa yrityksissä niiden elinkaaren vaiheesta riippumatta voidaan ja kannattaa kehittää työolosuhteita. Systemaattista riskienhallintaa ja alan turvallisuuskulttuurin kehittämistä pidetään tärkeänä.

Edellä mainittujen ja muiden kyselytulosten yhteenvetona laadittiin lista 12:sta maatalous- ja puutarha-alalla työskentelevien henkilöiden työhyvinvointiin lähivuosina liittyvästä ja toimenpiteitä vaativasta seikasta (ei tärkeysjärjestystä):

  • yritys-/verkostoyhteistyön ja urakointi-/työpalveluiden kehittäminen
  • eri metsätöiden merkitys
  • lomittajien ja palkkatyövoiman koulutus
  • turvallisuuskulttuurin kehittäminen
  • kevyen ja keskiraskaan fyysisen työn merkitys,
  • istumatyön ergonomian kehittäminen
  • psykososiaalisten kuormitustekijöiden hallinta
  • positiivisten tekijöiden merkitys ja asenteisiin vaikuttaminen
  • toteutettujen vakuutusuudistusten vaikutus
  • tuki- ja vakuutusteknisten kannustimien kehittäminen
  • kotimaisen tutkimuksen turvaaminen ja
  • yritysten monimuotoisuuden huomioon ottaminen.

Tulosten pohjalta tutkimusryhmä muodosti vision luonnonvara-alan työhyvinvoinnista vuonna 2025:
Maatalous- ja puutarha-alalla kiihtyneen rakennekehityksen myötä yhä merkittävämpi osa tuotannosta tulee yhä harvemmista ja suuremmista yrityksistä, jotka ovat monipuolisesti verkottuneita. Ydintoimintaansa laajentaneissa ja myös niitä tukevissa alan yrityksissä kehitetään jatkuvasti muun muassa johtamista ja työolosuhteita osana systemaattista riskienhallintaa. Alalla työskentelevien henkilöiden työhyvinvointi on monissa suhteissa jatkanut paranemista, mutta erityisesti osa työn psykososiaalisista kuormitustekijöistä tuottaa vakavia haasteita.

Yritys/laitos: Työtehoseura ry
Tekijä: Janne Karttunen
Alkamisajankohta: 1.6.2016
Valmistumisajankohta: 30.9.2017
Hankkeesta tehdyt julkaisut: TTS:n julkaisuja 428: Luonnonvara-alan työhyvinvointivisio 2025 – maatalous- ja puutarhatuotanto, 75 s.
Saatavana internetistä 11/2017: www.tts-nyt.fi/index.php/raportteja-opaita-ja-julkaisuja
Kotimaisia ja kansainvälisiä artikkeleita ja esityksiä.
Avainsanat: ammattitauti, hyvinvointi, maatalous, riski, sairaus, tapaturma, terveys, työ

Maatalousyrittäjien työssä jatkamiseen vaikuttavat tekijät

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ne tekijät, joita kehittämällä voidaan edistää maatalousyrittäjien työkykyä ja työssä jatkamista. Tutkimusaineiston muodostivat Työterveys ja maatalous Suomessa -tutkimuksen (Perkiö-Mäkelä ym. 2016) päätoimiset maatalousyrittäjät (n=2169). Aineiston analyyseissä käytettiin ristiintaulukoinnin lisäksi logistista regressioanalyysia, missä maatalousyrittäjien työhön, työoloihin, terveyteen ja elintapoihin liittyvien muuttujien yhteyttä tarkasteltiin erikseen kolmeen tulosmuuttujaan. Tulosmuuttujia olivat koettu työkyky, eläkeajatukset ja työssä jatkamisen harkitseminen 63 ikävuoden jälkeen.

Hyvän työkyvyn ryhmään (arvo 8–10 asteikolla 0–10) kuuluivat todennäköisimmin alle 64-vuotiaat, johtamistehtävät tärkeiksi kokevat, työnsä fyysisesti korkeintaan jonkin verran rasittavaksi kokevat, raskaat nostot ja kantamisen korkeintaan jonkin verran haittavana kokevat, useammin työnimua kokevat, terveydentilansa hyväksi kokevat, maatalousyrittäjät, joilla ei ollut lääkärin toteamaa työssä haittaavaa pitkäaikaissairautta vai vammaa, maatalousyrittäjät, joilla ei ollut ollut tutkimusta edeltäneen kuukauden aikana pitkäaikaisesti tai toistuvasti sekä tuki- ja liikuntaelin että psyykkisiä oireita ja normaalipainoiset maatalousyrittäjät.

Työssä jatkamiseen terveyden puolesta eläkeikään saakka uskovien ryhmään kuuluivat todennäköisimmin viljanviljelijät, muu nautakarjatilalliset, alle 35-vuotiaat ja vähintään 55–vuotiaat, johtamistehtävät mielekkäiksi kokevat, maatalousyrittäjät, jotka kokivat tapaturmariskin työssään korkeintaan kohtalaiseksi, hankalat työasennot korkeintaan jonkin verran haittaavina kokevat, hyvin tai kohtalaisesti maataloustyön aiheuttamasta kuormituksesta työpäivän jälkeen palautuvat, maataloustyöhön tyytyväiset, terveydentilansa hyväksi kokevat ja maatalousyrittäjät, joilla ei ollut lääkärin toteamaa työssä haittaavaa pitkäaikaissairautta vai vammaa.

Työssä jatkamista 63 ikävuoden jälkeen harkitsevien ryhmään kuuluivat todennäköisimmin viljanviljelijät, muu kotieläintilalliset (muut kuin naudat), maatalousyrittäjät, joille ei ollut ajankohtaista jatkaako joku tilan viljelyä maatalousyrittäjän jäädessä eläkkeelle ja useammin työn imua kokevat maatalousyrittäjät.

Hyvä terveys on tärkeä perusta sille, että maatalousyrittäjä kokee työkykynsä hyväksi ja uskoo jatkavansa työssään terveydentilansa puolesta eläkeikään saakka. Terveyttävät toimet, sairauksien hyvä hoito, tuki- ja liikuntaelinoireiden ja psyykkisten oireiden lievittäminen ovat tarpeen, kun pyritään ehkäisemään maatalousyrittäjien työurien keskeytymistä ennenaikaiseen eläkkeeseen.

Työn ruumiillinen rasittavuus oli selkeästi yhteydessä koettuun työkykyyn ja eläkeajatuksiin. Työn fyysisen kuormittavuuden tasapainottamiseen tulee panostaa työtä, työvälineitä ja työympäristöä kehittämällä, jotta työssä jatkettaisiin nykyistä pidempään.

Työn imun tuntemukset voivat merkittävästi edistää työurien pidentämistä myös maatalousyrittäjillä.

Mahdollisuus hyödyntää kokemusta ja taitojaan sekä kehittyä haastavassa työssä, jonka sisältöä voi itse muokata ja kehittää sekä mahdollisuus nähdä kättensä jäljet työssä, ovat tärkeitä työn imua lisääviä tekijöitä.

Yritys/laitos: Työterveyslaitos
Tekijät: Marja Perkiö-Mäkelä, Maria Hirvonen
Alkamisajankohta: 20.1.2016
Valmistumisajankohta: 31.12.2016
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Hankkeesta tehdyt julkaisut: Raportti 41 s.
http://urn.fi/URN:ISBN%20978-952-261-721-7%20(PDF) tai
www.julkkari.fi Työterveyslaitoksenkokoelmat
www.julkkari.fi/handle/10024/110622
Avainsanat: maatalousyrittäjä, koettu työkyky, työssä jatkaminen, työura

Työhyvinvointia apurahatutkijoille

Apurahatutkijaa rasittaa työn pätkittäisyys, epävarmuus, työn yksinäisyys ja työn ympäristön epämääräisyys, ulkopuolisten luomat aikataulut ja työn rajattomuus. Apurahatutkija usein jää myös työhyvinvointitoimien tai täydennyskoulutusten ulkopuolelle, koska apurahatukijalla ei ole työnantajaa. Tähän tarpeeseen vastatakseen TJS Opintokeskus toteutti Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan tukemana hankkeen, jossa vertaistuen avulla tuettiin apurahalla tutkivien työhyvinvointia.

Hankkeessa saatiin kolme keskeistä tulosta:

  1. Ensimmäisenä keskeisenä tuloksena oli, että vertaistukea tarvitaan tutkijana kasvuun, erityisesti silloin, kun työskentelee tutkimusyhteisön reunalla, apurahalla.
  2. Toiseksi tulokseksi saatiin, että apurahalla tutkivan edunvalvontaa pitää tehostaa ja tietoisuutta apurahalla tutkivan tilanteesta lisätä. Edunvalvontaa tarvitaan, jotta apurahalla tutkiville saadaan työttömyysturva ja työterveyshuolto ja apurahakausista riittävän pitkiä.
  3. Kolmanneksi apurahalla tutkivat vaativat, että apurahoja jakavat säätiöt ja rahoittajat yhdenmukaistavat käytännöt, sille mitä apurahaan sisältyy. Säätiöiden pitää myös ohjeistaa apurahan saajat apurahaan liittyvistä asioista kuten verotuksesta.
    Apurahatutkijat vaativat pidempiä rahoituskausia ja jatkuvuutta tutkimustyölle nykyisen lyhytkestoisen rahoituksen sijaan. Apurahatutkijoille lyhyet rahoituskaudet merkitsevät kohtuutonta haittaa järjestää omaa elämäänsä ja huolehtia perheensä elannosta. Toimeentulon pätkittäisyys kuormittaa ja heikentää mahdollisuutta paneutua täydellä teholla itse tutkimustyöhön.

Apurahatutkijoiden mielestä suomalaista tutkimustyön rahoitusjärjestelmän syntyä on tarpeen tutkia ja selvittää. Miten tällaiseen tutkijoita jakavaan järjestelmään on päädytty? Apurahatutkijoiden silmissä järjestelmä näyttäytyy siltä, että osa tutkijoista valikoituu tutkimuslaitosten suojissa tekemään tutkimusta palkkatyöllä ja osa on koko elämänsä hakemassa apurahojen avulla elantoa voidakseen jatkaa tutkijan ammattiaan, osa rahoittaa tutkimuksensa muilla töillä tai työttömyyskorvauksella. Järjestelmä ruokkii pelkoa tulevaisuudesta, mikä ei ole yksittäisen tutkijan, rahoittajien, tutkimuslaitosten eikä elinkeinoelämän tai yhteiskunnan etu.

Apurahatutkijat tunnistavat sen, että heidän työssään on myös hyviä puolia kuten itsenäisyys ja vapaus tehdä sitä, mistä nauttii tai kokee tärkeäksi. Osalle apurahatutkijana toimiminen on myös oma valinta.

Yritys/laitos: TJS Opintokeskus
Tekijä: Sikke Leinikki
Alkamisajankohta: 1.1.2017
Valmistumisajankohta: 18.10.2017
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti, 9 s.
Avainsanat: työhyvinvointi, apurahatutkijat

2016

Maatalousyrittäjien tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä edistävät ja uhkaavat tekijät

Väestötasolla tuki- ja liikuntaelinten (tule) sairaudet ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden lääketieteellinen syy. Tule-sairauksien väestötasolla tunnistettuja riskitekijöitä ovat työssä ja vapaa-ajalla sattuvat tapaturmat, liian voimakas, toistuva tai yksipuolinen liikuntaelinten kuormittuminen, ylipaino ja tupakointi. Turvalliset ja ergonomiset työmenetelmät sekä liikunnallinen ja terveyshakuinen elämäntapa puolestaan ylläpitävät tule-terveyttä.

Tule-sairaudet ja -vammat ovat merkittävimmät maatalousyrittäjien työkyvyttömyyseläkkeisiin sekä työtapaturmiin ja ammattitauteihin johtavat lääketieteelliset syyt. Siitä ei kuitenkaan ole ollut tietoa, viitoitta-vatko tule-sairaudet ja -vammat yksittäisen maatalousyrittäjän työuraa kohti tule-peräistä työkyvyttö-myyseläkettä. Tämän tapaus-verrokkitutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa maatalousyrittäjien tule-terveyttä edistäviä ja uhkaavia tekijöitä. Tutkimuksen päärahoittajia olivat Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) ja Maatalouskoneiden tutkimussäätiö.

Ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin maatalousyrittäjille korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien esiintyvyyttä ja ominaispiirteitä kahdessa anonyymissä ryhmässä. Tapausryhmän muodostivat ne maata-lousyrittäjät (n=1136, miehiä 52 %), joille oli myönnetty täysi- tai osatyökyvyttömyyseläke tai täysi- tai osakuntoutustuki tule sairauden (ICD-10 -koodit M00–M99) takia vuosien 2010–2014 aikana. Jatkossa kaikkia edellä mainittuja eläkeluokkia kutsutaan työkyvyttömyyseläkkeiksi.

Iän, sukupuolen ja työuran pituuden suhteen kaltaistettu verrokkiryhmä (n=3408) muodostettiin maatalo-usyrittäjistä, jotka eivät ole hakeneet työkyvyttömyyseläkettä mistään syystä. Ryhmien vertailussa käytettiin Fisherin eksakti testiä. Tulosta pidettiin tilastollisesti merkitsevänä, kun oli alle viiden prosentin riski sille, että tulos voisi johtua sattumasta eikä todellisesta erosta.

Tule-peräiset työkyvyttömyyseläkkeet olivat yrittäjien määrään suhteutettuna tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä naisilla kuin miehillä. Sukupuolet eivät kuitenkaan eronneet mainittavasti toisistaan eläkkeen myöntöhetken keski-iän (55 vuotta) ja työuran keskipituuden (26 vuotta) suhteen.

Eri syistä johtuvat korvatut työtapaturmat ja ammattitaudit olivat tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä tapauksilla kuin verrokeilla. Tilanne oli sama, kun tarkasteltiin nimenomaan tule-vammoista ja sairauksista johtuvia työtapaturmia ja ammattitauteja. Kaikista työtapaturmista puolet ja ammattitaudeista kolmasosa liittyi tuki- ja liikuntaelimiin. Erityisesti vakavat ja toistuvat tule-vammat olivat tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä tapauksilla kuin verrokeilla.

Tule-vammat ja -sairaudet liittyivät erityisesti nautojen siirtoon, lehmien lypsyyn ja rehujen käsittelyyn lypsy- ja lihakarjan hoitotöissä. Tyypillisiä tilastoituja syitä olivat liukastumiset, kompastumiset ja kaatu-miset, nautojen äkilliset liikkeet sekä rasittavat työliikkeet ja -asennot. Tule-terveyteen vaikuttavat työ-olosuhteet ja elintavat eivät kuitenkaan paljastu vakuutustilastoja tarkastelemalla.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa tehtiin anonyymi sähköinen Webropol-kysely niille tapauksille ja verrokeille, joille oli Melassa sähköpostiosoite. Kyselyssä selvitettiin eroja tapausten ja verrokkien työolosuhteissa ja elintavoissa. Melasta lähetettyyn kyselyyn saatiin yhteensä 299 vastausta (105 tapausta, miehiä 50 % ja 194 verrokkia, miehiä 50 %). Vastausprosentti oli 24. Kyselyyn vastaajien keski-ikä oli 58 vuotta vuonna 2016 (tapaukset 58 v ja verrokit 59 v).

Seuraavat seikat olivat yksittäin tarkasteltuina tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä (suojelevia) piirteitä verrokeilla: peltoalaa kasvatettu huomattavasti työuran aikana, alhaisempi määrä raskasta työtä peltoviljelyssä työuran aikana, mahdollisuus irrottautua ainakin kohtuullisesti työstä lomalle, normaalipainoisuus sekä pääsääntöisesti riittävä määrä unta työuran aikana. Lisäksi pihatot (vs. parsinavetat) olivat yleisem-piä nykyisistä tai entisistä maidontuottajista (55 % vastaajista) verrokeilla. Usein toistuvat tai ajoittaiset tule-kivut, vakavat työperäiset tule-vammat ja osallistuminen kuntoutukseen tai työkykyä ylläpitävään toimintaan olivat harvinaisempia piirteitä verrokeilla.

Myös seuraavat seikat olivat yleisempiä piirteitä verrokeilla, mutta ero oli vain tilastollista merkitsevyyttä lähestyvä: tilan uusin traktori keskimääräistä nuorempi, maatalousalan koulutus ja alhaisempi määrä raskasta metsätyötä työuran aikana.

Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi muun muassa seuraavien seik-kojen suhteen: maatalousyrittäjien työterveyshuollon asiakkuus työuran aikana (75 % / 72 %), maatalousyrittäjien määrä tilalla, kotieläintalouden harjoittaminen ainakin jossain vaiheessa työuraa (80 % vas-taajista), toistuva ja pitkäaikainen työskentely kylmässä (erityisesti metsätyöt), traktorien lukumäärä tilalla, tupakointi, ruokavalion terveellisyys ja kuntoliikunnan harrastaminen.

Tule-terveyttä eniten kuormittaneiksi työhön ja elintapoihin liittyneiksi seikoiksi mainittiin tavanomainen lypsy (toistotyö), raskaiden taakkojen nostot ja siirrot useissa eri maataloustöissä, traktorilla ajaminen (istuminen, tärinä, kiertyneet asennot), metsätyöt, maataloustyön liiallinen määrä, ylipaino ja kuntoliikunnan vähäisyys tai toisena ääripäänä vauhdikkaiden joukkuelajien harrastaminen.

Tule-terveyttä eniten ylläpitäneiksi seikoiksi mainittiin kuormitukseltaan vaihteleva ja aktiivisena pitävä maataloustyö, raskaiden töiden koneellistaminen, kuntoliikunta ja muut terveelliset elämäntavat (tupa-koimattomuus, korkeintaan maltillinen alkoholinkäyttö ja terveellinen ruokavalio). Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan mainittavasti edellä mainituissa mielipiteissä.

Tämä tutkimus osoitti, että korvatut työtapaturmat ja ammattitaudit yleensä ja erityisesti vakavat ja toistu-vat tule-vammat viitoittavat yksittäisen maatalousyrittäjän työuraa kohti tule-peräistä työkyvyttömyyseläkettä. Riski on erityisen suuri maidontuottajilla ja pitkän työuran tehneillä naisyrittäjillä. Tälle negatiiviselle urapolulle päätyminen ei kuitenkaan ole ennalta määrättyä.

Tule-terveyttä voidaan ylläpitää ja edistää työolosuhteisiin ja elintapoihin liittyvillä valinnoilla. Tutkimuksessa tunnistettiin useita maatalousyrittäjien tule-terveyttä edistäviä ja uhkaavia tekijöitä sekä siihen liittyviä ilmiöitä. Kuten väestötasolla, myös maatalousyrittäjillä tule-terveyttä edistävät turvalliset ja ergonomiset työmenetelmät sekä liikunnallinen ja terveyshakuinen elämäntapa.

Tule-vaivojen aikainen toteaminen ja niihin puuttuminen esimerkiksi maatalousyrittäjien työterveyshuol-lossa on tärkeää vaivojen kroonistumisen estämiseksi ja työkyvyn ylläpitämiseksi. Maatalousyrittäjien tule-terveyttä edistävistä ja uhkaavista tekijöistä viestimisen kannattaa olla monipuolista, toistuvaa ja rakentavaa. Maatalousyrittäjä on itse merkittävin tule-terveytensä tekijä.

Yritys/laitos: Työtehoseura ry
Tekijät: Janne Karttunen, TTS
Risto Rautiainen, Luke
Alkamisajankohta: 2.1.2015
Valmistumisajankohta: 30.9.2016
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Maatalousyrittäjän tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä edistävät ja uhkaavat tekijät, TTS, www.tts-nyt.fi/index.php/tiedotesarjat
Avainsanat: ammattitauti, eläke, maatalous, riski, sairaus, työtapaturma, tuki- ja liikuntaelin

Turvallisesti liikenteessä maatalousajoneuvoilla

Maatalouden rakennemuutoksen myötä kasvavilla maatiloilla lisääntyvä pinta-ala ja peltolohkojen määrä lisäävät maatalousajoneuvojen tarvetta kulkea yleisillä teillä. Samaan aikaa maatalouskoneiden koko kasvaa ja teillä liikkuvien ajoneuvojen lukumäärä sekä ajosuoritemäärä jatkavat kasvua.

Maatalousajoneuvojen liikenneonnettomuustilanteen selvittämiseksi ja liikenneturvallisuuden paranta-miseksi analysoitiin poliisin tietoon tulleet liikenneonnettomuudet vuosilta 2004–2013, joissa hidas ajoneuvo on ollut osallisena. Aineisto saatiin tutkimuskäyttöön Destia Oy:ltä. Lisäksi maatalousajoneuvojen tieliikenneonnettomuuksia kartoitettiin MATA-vahinkotilastojen avulla. Tapaturmat vuosilta 2004–2014 sisältävä aineisto saatiin tutkimuskäyttöön Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta. Tilastoaineistoa täydennettiin kaikille vähintään 100 peltohehtaarin suomalaisille maatiloille lähetetyllä sähköisellä kyselyllä, jonka avulla kartoitettiin tilojen henkilöille maatalousajoneuvoilla sattuneet liikenneonnettomuudet, läheltä-piti-tilanteet sekä tilojen käytössä olevat toimenpiteet liikenneturvallisuuden edistämiseksi. Yhtenä osana tutkimusta seurattiin lisäksi kasvukauden 2015 ajan kahden eteläsuomalaisen maatilan kuljetuksissa eniten käyttämän traktorin liikkumista – matkaa ja aikaa erityyppisillä teillä – GPS-pohjaisella AgriSmart-järjestelmällä.

Liikenneonnettomuustilastojen mukaan useimmissa onnettomuuksissa, joissa osapuolena oli hidas ajo-neuvo, tämä ajoneuvo oli traktori ja – sikäli kun onnettomuudessa oli toinen osapuoli – toisena osapuolena henkilöauto. Tieliikenneonnettomuuksia, joissa traktori oli osallisena, sattui tarkastelujaksolla keskimäärin 276 kappaletta vuodessa. Onnettomuuksien määrä on ollut laskeva aina vuoteen 2009 saakka. Tuolloin onnettomuuksia sattui yhteensä 234 kappaletta. Sen jälkeen yhtä alhaiseen onnettomuusmäärään ei ole päästy; viimeisenä tarkasteluvuonna 2013 näitä onnettomuuksia oli 245 kappaletta. Muut moottorikäyttöiset hitaat ajoneuvot on tilastoitu yhteen ajoneuvoryhmään, josta eri ajoneuvoja voidaan erottaa toisistaan vain karkeasti. Viimeisimpänä tilastointivuonna (2013) traktorimönkijät-kokoluokkaan (400 – 100 kg) kuuluva muu moottoriajoneuvo oli osallisena 80 – 90 liikenneonnettomuudessa ja varsinaisiin työkoneisiin kuuluva (yli 1000 kg) muu moottoriajoneuvo noin 70 liikenneonnettomuudessa. Muiden hitaiden ajoneuvojen, joita ovat hevonen ja kärryt tai ratsukko, onnettomuuksia määrä liikenneonnettomuustilastoissa oli tarkastelujaksolla keskimäärin 11 onnettomuutta vuodessa.

Traktoreiden maantieonnettomuuksista 54 % sattui tarkastelujaksolla nopeusrajoitusalueella 80 km/h tai 100 km/h. Pääteillä onnettomuudet painottuivat samaan ajosuuntaan kulkevien ajoneuvojen onnettomuuksiin – tyypillisimpänä kääntymisonnettomuudet. Vastaavasti paikallisteillä painottuivat kohtaamis- ja suistumisonnettomuudet. MATA-vahinkokuvausten perusteella yleisimpiä liikenneonnettomuuksia hitailla ajoneuvoilla ovat yksittäisonnettomuudet, joista valtaosa jäänee päätymättä poliisien tilastoihin. Kyselyn mukaan noin 17 %:lla maatiloista oli jouduttu vähintään kerran liikenneonnettomuuteen viimeisen 10 vuoden aikana. Vakavimmat onnettomuudet sattuivat pääteillä, joilla ajoneuvojen nopeuserot ovat suurimpia. Nämä onnettomuudet olivat tyypiltään ohitusonnettomuuksia, vasemmalle kääntyvään maatalousajoneuvoon törmäämisiä, peräänajoja ja etunostolaitteen varsien maahan työntymisestä johtuvia onnettomuuksia. Kuvatuista läheltä-piti-tilanteista yleisimpiä ovat ohitustilanteet, vasemmalle kääntyvän maatalousajoneuvon ohittaminen, kohtaamistilanteet sekä risteysajo ja pellolta, metsästä tai pihasta maantielle tulo.

Maatiloilla on käytössä monenlaisia liikenneturvallisuutta parantavia toimenpiteitä, joista tekniset ratkaisut, kuten lisävalot, ”majakka”/vilkkupaneeli ja näkemäesteiden raivaaminen, ovat yleisimpiä. Tiloilla parannetaan liikenneturvallisuutta myös työn järjestämiseen liittyvillä ratkaisuilla, kuten ajoittamalla liikkuminen ruuhkien ulkopuolelle, minimoimalla ajokertoja ja valitsemalla reitti liikenneturvallisuuden perusteella. Ajotapaan liittyvistä toimenpiteistä useimmin tuotiin esille takaa tulevan liikenteen seuraaminen ja tilan anta-minen, rauhallisuus, maltti ja varovaisuus, oikea tilannenopeus sekä ennakoiva ajotapa.

Kahdella eteläsuomalaisella maatilalla kasvukauden ajan toteutetun ajoneuvoseurannan perusteella traktoreilla liikuttiin erilaisilla teillä noin 20 % käyntiajasta; julkisilla teillä kertyi noin puolet tästä ajasta ja noin 70 % ajetuista tiekilometreistä. Kotieläintilan traktori liikkui erilaisilla teillä keskimäärin 58 minuuttia ja kasvinviljelytilan traktori keskimäärin 32 minuuttia tarkastelujakso jokaisena päivänä. Päivä- ja viikkokohtaiset traktorituntimäärät vaihtelivat voimakkaasti. Pisin traktorityöpäivä kesti kulunseurannan perusteella yli 18,5 tuntia.

Yritys/laitos: Työtehoseura ry
Tekijä: Veli-Matti Tuure
Alkamisajankohta: 15.1.2015
Valmistumisajankohta: 30.9.2016
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Maatalousajoneuvot – kasvanut liikenneturvariski, Teho 2/2015. Traktorit liikenteessä, Teho 5/2015. Maatalouskoneella liikenteessä – opas turvalliseen liikkumiseen, TTS:n oppaita. Maatalouskoneet liikenteessä – liikennetilanteiden ennakointi, TTS:n oppaita
Avainsanat: liikenneturvallisuus, maatalous, hidas ajoneuvo, liikenneonnettomuus

Maatalouskoneiden tapaturmien ehkäisyn ja turvallisuusriskien hallinnan kehittäminen

Koneturva-hankkeen tavoitteena oli tuottaa maatalouskoneiden turvallisuusopas ja välineitä maatalouskoneiden turvallisuusriskien torjumiseen. Konetapaturmat aiheuttavat yli puolet maatalouden vakavista työtapaturmista eli maatalousyrittäjille tapahtuneista yli 30 päivän työkyvyttömyysjaksoista. Maatalouden tapaturmat ovat Suomessa yleisesti ottaen vähentyneet samalla kun maatilojen määrä on vähentynyt, mutta maatalouden konetapaturmien määrä on säilynyt lähes ennallaan (1000 tapaturmaa vuodessa). Konetapaturmien suhteellinen osuus maatalouden tapaturmista on siten kasvanut.

Hankkeen tuloksena tuotetussa oppaassa analysoitiin Melan tapaturmatilastoista eri maatalouskoneryhmien tapaturmia, vaaranpaikkoja ja niiden kustannuksia. Maatalouskoneiden käyttäjäkyselyssä selvitettiin koneiden käytön turvallisuusriskejä ja tapaturmien torjunnan keinoja. Koneturva-oppaassa käsitellään myös koneiden käytettävyyttä, sillä se on merkittävä tekijä turvallisuustyön kehittämiseksi maataloudessa. Koneiden käytettävyys ja turvallisuus tulee kulkea käsi kädessä, koska on huomattu, että käyttäjät pyrkivät ohittamaan koneisiin asennetut suojalaitteet, jos ne hankaloittavat koneen käyttöä. Maatalouden eri koneryhmiä tarkasteltiin keskeisten tapaturmamuuttujien mukaan. Tapaturmia sattuu eniten peltotyökoneiden käytössä, minkä vuoksi koneturvallisuusoppaassa keskityttiin peltotyökoneisiin. Työkoneista traktorin käytössä sattuu edelleen eniten tapaturmia (n. 200-250 tapaturmaa vuodessa), mutta traktorilla on myös eniten käyttötunteja verrattuna muihin peltotyökoneisiin. Tapaturmakustannuksiltaan suurimpia maataloustyöhön liittyviä tapaturmia olivat moottoriajoneuvojen ja autojen aiheuttamat tapaturmat. Peltotyökoneista suurimmat tapaturmakustannukset aiheutui perunan- ja juurikkaannostokoneiden, kuormainten ja lietelanta-, lannoitus- ja kylvökoneiden käytössä. Traktoritapaturmien keskimääräinen tapaturmakorvaus oli 3866 euroa, mutta hajonta on suuri. Esimerkiksi liikkuvan traktorin tapaturmat ovat huomattavasti kalliimpia kuin traktorin hallintalaitteiden tapaturmat. Työvaiheista eniten konetapaturmia tapahtui koneiden huoltotöissä (32 %).

Viljelijöiden koneturvallisuuskyselyyn vastasi 204 maatalouskoneiden käyttäjää. Käyttäjien mukaan koneturvallisuutta voitaisiin parhaiten parantaa maataloudessa koneen ostajalle tehtävällä käyttöönotto-opastuksella. Käyttöönotto-opastusta koneen oston yhteydessä tulisi kehittää. Koneturvallisuutta parantaisi myös koneiden huollon helpottaminen ja maatiloilla koneiden käyttöopastuksen antaminen kaikille koneiden käyttäjille. Turvallisuusvalistusta pidettiin myös tärkeänä. Lisäksi on huomattava, että maatalouskoneissa on yhä enemmän automaatiolla toimivia järjestelmiä. Kyselyn automaatioon liittyvistä vaaratilanteista (22 % kaikista vaaratilanteista) neljännes vaaratilanteista oli johtanut käyttäjän loukkaantumiseen. Automaatio maatalouskoneissa nähdään usein turvallisuutta parantavana tekijänä, mutta automaatiojärjestelmien turvallisuutta, tapaturmatapauksia ja käytettävyyttä tulisi seurata. Oppaaseen työstettiin koneiden vaaranpaikkojen tarkistuslistoja riskienhallintaa varten.

Yritys/laitos: Luonnonvarakeskus
Tekijä: Jarkko Leppälä
Alkamisajankohta: 1.4.2014
Valmistumisajankohta: 30.4.2016
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Maatalouskoneiden turvallisuusriskien hallinta – opas turvalliseen koneiden käyttöön maataloudessa
Avainsanat: maatalous, koneturvallisuus, riskienhallinta

Yhteismaatiloilla pidempiä työuria

Tutkimuksessa selvitettiin tilahaastatteluilla yhteisnavetoiden osakkaiden kokemuksiin perustuvia yhteisnavetoiden tarjoamia hyötyjä ja mahdollisuuksia sekä rajoitteita ja haasteita sekä yhteisyrittämisen tilakohtaisia että yrittäjäkohtaisia edellytyksiä. Hankkeessa selvitettiin muun muassa yhteisnavettatilojen perustamisen taustat ja syyt, yhteisyrittämisessä huomioon otettavat asiat, toimintamuodon koetut hyödyt, edellytykset, mahdollisuudet, uhat ja mahdolliset haitat. Hankkeessa saaduilla tuloksilla on tavoitteena edistää onnistunutta yhteisyrittäjyyttä ja sitä kautta maatalousyrittäjien työhyvinvointia ja -turvallisuutta sekä tuotannon kannattavuutta ja työurien pidennystä. Hankkeessa tehdyllä Excel-pohjaisella itsearviointityökalulla maatalousyrittäjät voivat suuntaa-antavasti arvioida, miten hyvin heidän henkilökohtaiset valmiutensa ja kykynsä tukisivat yhteisnavettatoimintaan lähtemistä.

Tutkimuksessa haastateltiin viittä toimivaa ja yhtä purkautunutta yhteisnavettatilaa ja kolmelta toimivalta yhteisnavettatilalta saatiin kirjalliset vastaukset haastattelukysymyksiin. Lisäksi useilta yhteisnavettatilojen osakkailta saatiin yksittäisiä kommentteja haastattelukysymyksiin. Haastatteluista/kirjalliset vastaukset antaneista yhteisyrityksistä kolme oli osakeyhtiöpohjaisia yrityksiä, joissa osakkaat eivät olleet sukua toisilleen, kaksi avoinyhtiöpohjaista, joista toisen osakkaat olivat keskenään sukulaisia ja neljä maatalousyhtymäpohjaista, joista kahden osakkaat olivat sukua toisilleen.

Tulosten mukaan yhteisyrittäminen yhteisnavetan muodossa mahdollistaa osakkailleen onnistuessaan kohtuullisen hyvän toimeentulon, sidonnaisuuden vähentymisen, lisää vapaa-aikaa ja viihtyisän työyhteisön. Näillä kaikilla voi olla positiivisia vaikutuksia maatalousyrittäjän odotettavissa olevan työuran pituuteen. Se vaatii kuitenkin ennakkoluulottomuutta ja asenteen muutosta, vanhoista toimintatavoista luopumista, avoimuutta, toisten huomioon ottamista, toisenlaisten toimintatapojen ja persoonien hyväksyntää, muiden mielipiteiden sekä osaamisen arvostamista ja joustavuutta. Yhteisyrittäminen ei sovellu itsenäiseen työskentelyyn ja päätöksentekoon tottuneille ja siitä kiinni pitäville yrittäjille. Yhteisyrityksen perustamisen ja sen menestymisen edellytyksinä voidaan pitää hyvin toimivia henkilökemioita, luottamusta, tiimityöskentelyn osaamista ja toisten osakkaiden toimintatapojen hyvää tuntemista jo ennakkoon. Lisäksi osakkailla pitää olla samanlaiset arvot ja tavoitteet toiminnalle.

Haastateltujen yhteisnavettayritysten osakkaiden tavoitteina oli saada lisää vapaa-aikaa, mahdollisuus rakentaa kilpailukykyinen yksikkö, saada kohtuullinen toimeentulo osakkaille, kannattavuuden parantaminen, vastuun jakaminen, sosiaalisen kanssakäymisen lisääntyminen ja sen seurauksena mielekkäämpi työnteko yhdessä, sidonnaisuuden vähentyminen ja jaksamisen paraneminen. Haastatteluissa esille tuodut yritys- ja osakaskohtaiset tavoitteet olivat yhteisnavettatiloilla pääsääntöisesti toteutuneet. Haastatteluista, kirjallisista vastauksista ja kirjallisuudesta on koostettu TTS tiedote, jossa yhteisnavettatoiminnan taustoja, edellytyksiä, hyötyjä, mahdollisuuksia, uhkia, haasteita ja muita huomioonotettavia asioita käsitellään monipuolisesti. Lisäksi on tehty Excel-pohjainen itsearviointityökalu maatalousyrittäjien käyttöön TTS:n kotisivuille, jolla yrittäjät voivat arvioida omia henkilökohtaisia edellytyksiään lähteä mukaan yhteisnavettatoimintaan sekä kehittämistarpeita ennen syvälliseen yhteistyöhön ryhtymistä.

Yritys/laitos: Työtehoseura ry
Tekijä: Markku Lätti
Alkamisajankohta: 1.1.2014
Valmistumisajankohta: 31.12.2015
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Yhteisnavetta tuotannon jatkamisen vaihtoehtona – vaikutuksia ja huomioon otettavia asioita, TTS. Hyvinvointia ja toimeentuloa yhteisnavetalla, Teho
Avainsanat: yhteismaatila, yhteisyrittäjyys, yhteisyrittäminen, yhteisnavetta, itsearviointi

2015

Maatalousyrittäjillä alkaneet mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet

Tutkimuksessa kartoitettiin mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden maatalousyrittäjien työkyvyttömyyteen liittyviä taustatekijöitä ja suunniteltiin keinoja, joilla tunnistettaisiin ajoissa mielenterveysongelmista kärsivien maatalousyrittäjien hyvinvointia ja työkykyä uhkaavia tekijöitä ja joilla yrittäjiä ja heidän maatilansa työhyvinvointia voitaisiin ajoissa tukea.

Yritys/laitos: Työterveyslaitos ja Mela
Tekijät: Kivekäs Teija, Ahokas Kirsi, Joensuu Matti, Mattila-Holappa Pauliina, Rechardt Jari, Hermansson Helena
Valmistumisajankohta: 2015
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Maatalousyrittäjillä alkaneet mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet

Kalastajien työturvallisuuden kehittämishanke

Tutkimuksessa tarkasteltiin Melan tilastoimia ammattikalastajien työtapaturmia vuosien 2000 ja 2014 väliseltä ajalta. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan hyödyntää jatkossa kalastajien työturvallisuuden parantamiseksi.

Tarkastelujakson aikana on tilastoitu yhteensä 550 ammattikalastajille sattunutta työtapaturmaa. Ammattikalastajien työtapaturmia sattuu suhteessa enemmän miehille kuin naisille sekä enemmän suomenkielisille kuin ruotsinkielisille. Merialueella kalastettaessa sattuneita työtapaturmia on tilastoitu enemmän kuin sisävesillä sekä kylminä kuukausina enemmän kuin lämpiminä kuukausina. Yleisin tapaturman aiheuttaja on liukastuminen, josta seurasi useimmiten ylä- tai alaraajan sijoiltaanmeno tai nyrjähdys. Yleensä vammat ovat vaatineet muutaman päivän sairausloman, mutta vakavilta vammoilta ei ole vältytty. Tapaturmista kuusi johti ammattikalastajan kuolemaan.

Ammattikalastajan työ on erittäin vaarallista. Ammattikalastajia pitäisi muistuttaa ammatin vaarallisuudesta tiedottamalla ja tekemällä lisätutkimuksia tapaturmista. Tapaturmien vähentämiseksi kiirettä ja turhaa liikkumista aluksella on vältettävä. Suurin osa tapaturmista on omia huolimattomuusvirheitä. Nämäkin tapaturmat olisi voitu välttää yleistä huolellisuutta noudattaen.

Yritys/laitos: Kalatalouden Keskusliitto
Tekijä: Karttunen Vesa
Alkamisajankohta: 1.3.2015
Valmistumisajankohta: 25.11.2015
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Ammattikalastajien työtapaturmat vuosina 2000-2014. Opinnäytetyö Turku AMK (Teemu Mäkinen), lehtiartikkeleja alan ammattilehtiin
Avainsanat: ammattikalastus, työtapaturma, työturvallisuus

Opas karjanhoitotyön turvallisuudesta

Maatalous on edelleen yksi vaarallisimmista työaloista Suomessa. Lisäksi maatalouden tapaturmat ovat keskimäärin vakavampia kuin muilla toimialoilla. Viime vuosina liki puolet kaikista maatalousyrittäjien työtapaturmista on sattunut karjanhoitotöiden aikana.

On vain vähän ammatteja, joissa käytetään yhtä monia koneita ja laitteita, yhtä vaihtelevissa olosuhteissa kuin maataloudessa. Korjuukauden kiireet, vaihtelevat sääolosuhteet, mahdollisesti yksin tai väsyneenä työskentely luovat töiden tekemiselle omat haasteensa.

”Opas turvalliseen karjanhoitoon” sisältää käytännönläheisiä ohjeita kotieläintilan työturvallisuuden vaalimisesta. Opas on kirjoitettu viljelijöitä ja maatalousyrittäjiä silmällä pitäen, mutta myös maatalouden parissa toimivien neuvojien, kouluttajien ja työterveyshuollossa työskentelevien avuksi.

Maatalouden työympäristön vaara- ja kuormitustekijät voidaan jakaa tapaturmavaaroihin sekä fyysisiin, fysikaalisiin, kemiallisiin, biologisiin ja henkisiin kuormitustekijöihin. Tapaturmavaaroista oppaassa käsitellään eläinten hoitotyöhön, liukastumisiin, putoamisiin, konetöihin ja suljettuihin tiloihin liittyviä vaaroja sekä siisteyden ja järjestyksen merkitystä turvallisuutta edistävinä tekijöinä. Fyysisistä kuormitustekijöistä käsitellään haitallista kuormittumista ruumiillisessa työssä. Fysikaalisista kuormitustekijöistä ovat mukana ilmanvaihdon merkitys, melu, sähköturvallisuus sekä työ kuumissa ja kylmissä lämpötiloissa. Kemiallisiin ja biologisiin kuormitustekijöihin liittyen käsitellään kotieläintilan kemikaaliturvallisuutta sekä zoonooseja eli tartuntatauteja, jotka voivat siirtyä eläimistä ihmiseen. Opas sisältää tekstikokonaisuuden myös työhyvinvoinnista. Oppaan päättävät ohjeet raskausajan riskeistä, lasten ja nuorten turvallisuuden vaalimisesta, henkilönsuojaimista, työvaatteista sekä hätäensiavusta.

Oppaassa on mukana kuvauksia tapahtuneista tapaturmista ja läheltä piti -tilanteista. Omiin tekstikoko-naisuuksiinsa on koottu ohjeita ja määräyksiä kotieläintilan työntekijän turvallisuudesta.

Ennakointi, välittäminen ja turvallisuuden huomioon ottava ajattelutapa arjessa ovat työturvallisuuden edistämisessä ensiarvoisen tärkeitä. Tehokkain toimenpide työturvallisuuden vaalimisessa on altistavan, vaarallisen aineen tai työvaiheen poistaminen kokonaan. Lisäksi voidaan käyttää apuna teknisiä laitteita, jolloin altistavalta tai vaaralliselta työvaiheelta voidaan välttyä. Vasta kolmantena vaihtoehtona on vaaralta suojautuminen. Maatalouden vaihtelevissa työolosuhteissa työskentelevän kannattaa vaalia työturvallisuusosaamistaan, mihin käsillä oleva opas tarjoaa monipuolisesti ohjeita ja neuvoja.

Yritys/laitos: MTT
Tekijä: Kallioniemi Marja
Alkamisajankohta: 1.1.2014
Valmistumisajankohta: 31.12.2014
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Opas turvalliseen karjanhoitoon, Älä kiirehdi -tietokortti (Mela)
Avainsanat: karjanhoito, opas, turvallisuus, vaara

Tekniset torjuntatoimenpiteet metsäbiomassojen terveysvaarojen vähentämiseksi

Tutkimuksen mukaan metsäbiomassojen eri käsittelyvaiheissa esiintyy työntekijän terveydelle haitallisia tekijöitä. Suurimmat terveysriskit liittyvät työilman epäpuhtauksiin, kuten pölyihin, sieniin ja bakteereihin. Haitallista altistusta aiheuttava tekijä kulkeutuu käsiteltävästä biomassasta työntekijän hengitysilmaan. Käytännössä työ tehdään pääosin koneen ohjaamosta käsin, joten ohjaamon ilmaa puhdistamalla työntekijän altistumista voidaan vähentää merkittävästi.

Tutkimuksen aikana toteutettiin erilaisten ohjaamoilmansuodattimen tehokkuuteen liittyviä mittauksia sekä laboratoriossa että kenttäolosuhteissa. Kohteina olivat maastossa tapahtuva haketus sekä hakkeen käsittely voimalaitoksilla. Samalla kerättiin tietoa eri työvaiheissa esiintyvistä hiukkaspitoisuuksista ja hiukkasten kokojakaumista. Suodattimen tehokkuuden lisäksi erityistä huomiota tulisi kiinnittää riittävän ilmanvaihdon varmistamiseen, ohjaamon tiiveyteen sekä ilmanvaihtojärjestelmän ja suodattimien kunnossapitoon.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että metsäbioenergian käsittelyn yhteydessä tapahtuvaa työntekijöiden altistumista hengitysilman epäpuhtauksille voidaan tehokkaimmin vähentää työkoneiden ohjaamoiden ilmansuodatuksen avulla.

Aihe: Metsäbiomassojen terveysvaarojen torjuminen
Yritys/laitos: VTT
Tekijä: Aimo Taipale
Alkamisajankohta: 1.6.2013
Valmistumisajankohta: 30.11.2014
Avainsanat: tekniset torjuntatoimenpiteet, metsäbiomassa, terveysvaara

2014

Maatalousyrittäjien työurien lyhenemisen syyt ja kustannustehokkaiden toimenpiteiden kehittäminen työurien pidentämiseen

Tutkimuksessa selvitettiin maatalousyrittäjien työurien lyhenemisen keskeisemmät ja lääketieteelliset syyt sekä menetykset henkilövuosina ja kustannuksina. Kerätyn tiedon perusteella laadittiin erityisesti työkyvyttömyyseläkkeisiin johtavien työperäisten terveysongelmien torjuntaan priorisoituja toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla pyritään vahvistamaan ja pidentämään maatalousyrittäjien työuria.

Yritys/laitos: MTT taloustutkimus
Tekijät: Risto Rautiainen MTT, Janne Karttunen, TTS, Jarkko Leppälä, MTT
Alkamisajankohta: 1.4.2012
Valmistumisajankohta: 31.3.2014
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Raportti MTT 144

Tutkimus tutuksi - tutkimusjulkaisu multimedian keinoin

Tutkimus tutuksi -hankkeen tavoitteena oli tuottaa internet-ympäristöön, avoimesti kaikkien nähtäville, 6-8 kpl multimedia tutkimusjulkaisua TTS:n ajankohtaisista, maatalousyrittäjän työkykyyn, ammattitaitoon ja työturvallisuuteen liittyvistä tutkimuksista.

Alun perin ajatuksena oli koostaa videoista 5-7 minuutin mittaisia. Lopulta videoista tuli laajempia, minkä vuoksi lukumäärällisesti jäätiin tavoitteesta. Hankkeessa tehtiin lopulta neljä tutkimusjulkaisua multimedian keinoin. Nämä tutkimukset olivat:

  1. Työkuormitus asemalypsyssä, 15 min
  2. Nautojen turvallinen korvamerkintä, 13 min
  3. Pienkuormaimella turvallisesti, 11 min
  4. Maatilan kokonaistyömäärän hallinta – TTS-Manager, 14 min

Multimediajulkaisut sisältävät mm. videokuvaa, haastatteluja, still-kuvia ja grafiikkaa. Multimediajulkaisuiksi valittiin tutkimuksia, jotka käsittelivät nimenomaan maatalousyrittäjän työturvallisuutta ja työssä jaksamista.

Yritys/laitos: Työtehoseura
Tekijä: Sakari Alasuutari
Alkamisajankohta: 1.3.2012
Valmistumisajankohta: 31.1.2014
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Videojulkaisut www.tts.fi
Avainsanat: multimedia, videojulkaisu

Poronhoitajien työturvallisuuden ja -hyvinvoinnin edistäminen saamelaisalueilla

Hankkeessa on selvitetty poronhoitajien näkemyksiä hyvinvoinnin voimavaroista ja uhista sekä pohdittu porosaamelaisten hyvinvointia tukevaa toimintamallia.

Saamelaisalueen poronhoitajat ovat jääneet monessa suhteessa hyvinvoinnin- ja terveyden edistämistyön ulkopuolelle. He ovat suhteellisen vähäinen joukko, joiden elämänpiiri ja työ on sidottu luonnonolosuhteisiin, porojen vuodenkierron mukaiseen rytmiin ja epäsäännöllisiin työaikoihin. Heidän työturvallisuus- ja hyvinvointi- kysymyksissä on monia huolenaiheita. Tärkeimpinä terveysuhkina nousivat esille rasitusvammat, työtapaturmat ja muut työperäiset sairaudet sekä henkisen hyvinvoinnin ongelmat, jotka näkyvät mm. lisääntyneinä mielenterveys- ja päihderiippuvuusongelmina. Suomessa ei ole erikseen tutkittu poronhoitajien psyykkisen kuormittavuuden syitä, mutta poronhoitajien parissa tehtyjen kyselyjen kautta esille nousivat poronhoitajien matala tulotaso, poroja uhkaavat tekijät, tulojen ennustamattomuus ja elinkeinon korkeat tuotantokustannukset, sekä poronhoidon negatiivinen julkisuus ja poronhoitajien vaikutusmahdollisuuksien heikkous.

Selvityksessä nousi esille erilaisten palvelujen, terapian, vertaistoiminnan, kuntoutuksen ja tukitoimien tarve, mutta samalla ilmeni, etteivät poronhoitajat juurikaan käytä palveluja eikä heillä myöskään ole tietoa palveluista. Tehty selvitys vahvistaa näkemystä, että poronhoitajia on vaikea saavuttaa julkisen palvelujärjestelmän mahdollisuuksin ja keinoin. Onkin tarpeen räätälöidä tuki- ja auttamistoimia niin, että ne paremmin saavuttavat poronhoitajat ja soveltuvat juuri heidän hyvinvointinsa edistämiseen. Toiminnassa on myös huomioitava poronhoitajien käyttämä kieli, kulttuuri ja toimintaympäristö, koska vain siten he itse tulevat ymmärretyksi ja pystyvät ymmärtämään auttajan pyrkimyksiä.

Poronhoitajille räätälöityjen tukitoimien ja palveluiden lisäksi tarvitaan tutkimustietoa mm. poronhoitajien työperäisistä sairauksista, psyykkisen kuormittavuuden syistä, elinoloista sekä poronhoidon ja syrjäytymisen välisistä yhteyksistä. Poronhoito ylläpitää alkuperäiskansojen yhteisöllisiä rakenteita ja käytäntöjä sekä sitä kautta lisää heidän osallisuuttaan ja vähentää syrjäytymisriskiä. Tulisi selvittää tarkemmin mitkä prosessit tuottavat syrjäytymistä poronhoidosta ja miten yhteiskunnallisissa sekä elinkeinollisissa ohjaus- ja tukitoimissa voidaan paremmin huomioida nämä seikat ja pyrkiä torjumaan syrjäytymistä.

Yritys/laitos: SamiSoster ry
Tekijä: Ristenrauna Magga
Alkamisajankohta: 1.1.2012
Valmistumisajankohta: 31.12.2013
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 44 s.
Avainsanat: Poronhoitaja, työturvallisuus, työhyvinvointi, saamelaisalue

Sikaloiden ilmanvaihdon toimivuus - ilmanvaihtojärjestelmien vastaanottotarkastuksen menetelmät ja ohje

Hankkeessa on kehitetty menettelytapa sikalan ilmanvaihdon toimivuuden katselmointiin. Katselmoinnin toteutus on kaksiosainen koostuen itsearvioinnista ja teknisestä katselmoinnista. Itsearviointi on yksinkertainen isännälle tai eläinten hoitajalle tarkoitettu arviointitapa, jonka avulla voidaan alustavasti selvittää ilmanvaihdon nykytila. Teknisen järjestelmän katselmointiin on kehitetty kolmiosainen katselmusmalli, jossa kootaan yhteen yleiset tiedot kohteesta, määritellään kohteessa tehtävät mittaukset ja kuvataan eläinten käyttäytymisestä tehdyt havainnot. Näiden tietojen perusteella arvioidaan ilmanvaihdon toimivuutta ja parannustarpeita. Tarvittaessa tehdään korjaavat toimenpiteet, esimerkiksi säädetään ja viritetään järjestelmää ja tehdään toimintakokeet, joilla varmistetaan toimivuus. Itsearviointia tulee toistaa säännöllisin väliajoin, vähintään kerran jokaisen kasvatusjakson aikana. Lisäksi päivittäin tulee varmistaa että ilmanvaihtolaitteet ovat toiminnassa.

Tutkimuksessa testattiin katselmuksen menettelytapaa käytännön kohteissa eri tyyppisten ilmanvaihto-järjestelmien tapauksissa. Katselmusmenettelyn testaus osoitti, että tyypillisiä haasteita kohteissa oli ilmanvaihtoa ohjaavan lämpötila-anturin paikan valinta, asetusarvojen muuttaminen kasvatusjakson aikana, automaation täysimääräinen hyödyntäminen, järjestelmämuutokset siirryttäessä lämmityskaudesta jäähdytyskauteen ja ääriolosuhteiden aikainen olosuhteiden hallinta.

Tutkimuksessa annetaan ohjeita ja vinkkejä, kuinka ääriolosuhteiden ongelmia voidaan ratkaista (esim. sikasuihkun käyttö kesällä, lämmön talteenotto talvella) ja kuinka säätötoimenpiteillä ja asetusarvojen muutoksilla voidaan vaikuttaa olosuhteisiin ja energiankulutukseen. Liian suuri ilmanvaihto johtaa tarpeettomaan energiankulutukseen ja voi aiheuttaa vetoa. Liian pieni ilmanvaihto taas johtaa olosuhteiden huononemiseen, kun kosteus ja CO2-pitoisuus nousevat yli raja-arvojen. Melko pienillä asetusarvojen muutoksilla voi olla suuri vaikutus energiankulutukseen. Esimerkkitapauksessa pieni hiilidioksidipitoisuuden nosto (200 ppm) pienensi lämmöntarvetta 20 %. Lämpötilan laskulla kahdella asteella oli samansuuruinen vaikutus lämmöntarpeeseen. Asetusarvomuutokset on kuitenkin tehtävä siten, että olosuhteet pysyvät suositusarvossaan. Minimi-ilmanvaihdon sopivan tason asettelemiseksi olisi hyödyllistä mitata osaston hiilidioksidipitoisuutta ajoittain lämmityskaudella. Mittarin hankinta tilalle ei ole suuri investointi.

Hanke tuotti käytännönläheiset ohjeet sikalan ilmanvaihdon toimivuuden katselmointiin. Itsearviointimenetelmää voidaan helposti käyttää ensivaiheen selvitykseen, jolla arvioidaan, onko ilmanvaihto kunnossa ja toimiva. Viidellä tilalla tehdyt mittaukset osoittivat, että olosuhteet ovat hyvin hallittavissa, kunhan ilmanvaihtolaitteet säädetään toimimaan oikein. Katselmointimenettelyjä kehitettiin kohdekäyntien avulla ja osallistuvat kohteet saivat tietoa oman sikalan ilmanvaihdon toimivuudesta ja pääsivät kommentoimaan menettelyä. Samalla varmennettiin näiden kohteiden ilmanvaihdon toimivuus.

Yritys/laitos: Teknologian tutkimuskeskus VTT
Tekijä: Ismo Heimonen
Alkamisajankohta: 1.1.2012
Valmistumisajankohta: 30.6.2014
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Raportti VTT Technology 183, www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T183.pdf
Itsearvioinnintyökalu, www.tts.fi/index.php/sikalan-ilmanvaihdon-toimivuustesti, lehtiartikkeleja
Avainsanat: sikala, ilmanvaihto, toimintamalli, itsearviointi

TEHOTERMISTÖ–Selkokielinen kuvasanakirja ulkomaisille maatalouslomittajille

TEHOTERMISTÖ – selkokielisen kuvasanakirjan tavoitteena on toimia maatalousyrittäjän apuna tilan johtamisessa ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden kanssa työskenneltäessä sekä varmistaa ja tehostaa ulkomaalaistaustaisen maatalouslomittajan ammattiin oppimista ja työssä onnistumista. Samaa materiaalia voidaan käyttää myös ulkomaisen vierastyövoiman perehdytyksessä.

Kuva-sanakirja tehtiin alan asiantuntijoiden: maatalousyrittäjien, lomituspalvelun ja maahanmuuttajalomittajien kanssa yhdessä. Tilakäyntien yhteydessä sekä puhelinhaastatteluilla kerättiin mielipiteitä kuvasanakirjan tarpeellisuudesta sekä toiveita sen sisällöstä. Tarve ammattitermistölle ja yhteisen sanaston löytymiselle maatalousyrittäjien ja ulkomaalaistaustaisten maataloushenkilöstön mielestä oli selkeä. Kuvat auttavat hyvin alkuun jos yhteistä kieltä ei ole.

Pilottiversion käyttökelposuutta testattiin ja lopullinen versio muokattiin saatujen palautteiden perustella valmiiksi kirjaseksi. Taskuun sopiva kirjanen on painettu kulutusta kestävälle muovipinnoitetulle paperille. Haastattelujen ja kommenttien pohjalta muokattu kirjanen on selkokielitarkastettu.

Nyt ilmestyneessä lypsytermit-osiossa on lähinnä lypsyyn ja navetan sisällä tapahtuviin toimintoihin liittyviä nimityksiä. Lypsytermit valikoituivat ensimmäisen kirjasen sisällöksi tarkkuutta ja monia eri työvaiheita sisältävän luonteensa vuoksi. Ruokintaan sekä koneisiin liittyvän sanakirjan tarve tuli esille haastatteluissa.

Yritys/laitos: Työtehoseura ry
Tekijät: Tea Elstob, Sakari Alasuutari
Alkamisajankohta: 1.3.2013
Valmistumisajankohta: 30.6.2014
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Kotieläintuotannon ammattisanastoa osa 1 Lypsytermejä
Avainsanat: kotieläintuotanto, johtaminen, ammattisanasto, lypsytermejä, selkokieli, kirjanen, maatalousyrittäjä

Kone- ja laitehäiriöiden hallittu purkaminen

Maatalouden tuotantoprosesseissa koneiden ja laitteiden häiriöt lisäävät yrittäjän työaikaa, aineellisia materiaalivahinkoja ja arvon alentumista sekä korjauskuluja. Häiriöitä voivat olla esimerkiksi koneiden ja laitteiden epäluotettava toiminta (tilapäiset käyntihäiriöt, vajaateholla käymiset), vikaantuminen tai rikkoutuminen sekä tukkeutuminen. Lisäksi häiriöiden aiheuttamat seisokit voivat aiheuttaa suuriakin laadullisia ja määrällisiä tappioita tuotannolle. Maatalousyrittäjille aiheutuu kone- ja laitehäiriöistä ajoittain myös työturvallisuusriskejä. Kaiken kaikkiaan häiriöt voivat johtaa yrittäjien ja muiden tilalla työskentelevien sekä mahdollisesti myös tuotantoeläinten hyvinvoinnin merkittävään vähenemiseen sekä lyhyellä että pitkällä aikajänteellä.

Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli tuottaa maatalousyrittäjille selkeitä toimintaohjeita kone- ja laitehäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja hallittuun purkuun ja täten omalta osaltaan antaa työkaluja ylläpitämään maatalousyrittäjän hyvinvointia ja työuran jatkumista mahdollisimman häiriöittä. Tätä silmälläpitäen tutkimuksessa kartoitettiin erityyppisten kone- ja laitehäiriöiden esiintymistä maatiloilla ja kuinka usein kone- ja laitehäiriö on maatalousyrittäjille rekisteröidyn konetyön tapaturman taustalla. Lisäksi selvitettiin, mistä häiriöt aiheutuvat, mitä seurauksia niillä on ja mikä on mahdollisesti uuden tekniikan merkitys häiriöiden määrän sekä häiriöiden turvallisuusriskin kannalta.

Tutkimuksen kokonaisaineisto koostui kirjallisuuskatsauksesta, 20 case-maatilalla tapahtuneesta vuoden ja viiden kuukauden (sisälsi kaksi kasvukautta) mittaisesta kone- ja laitehäiriöiden seurannasta ja haastatteluilla kerätystä aineistosta sekä MATA–tapaturmakuvausten analysoinnista koostuvasta aineistosta.

MATA-aineiston perusteella kone- ja laitehäiriöihin, vikaantumisiin ja rikkoutumisiin voidaan vuosittain yhdistää noin 350–400 tapaturmaa. Esiintyneiden tapaturmien syyt voidaan tapaturmakuvausten perusteella luokitella laadullisesti ainakin seuraaviin pääkohtiin: raajojen käyttö tukosten purkamisessa, koneen/laitteen tai rakenteen päällä työskenteleminen, suojainten käyttämättömyys, huolimattomuus/kiire, yllättävä koneen tai laitteen rikkoutuminen, häiriönpoisto käynnissä/toiminnassa olevan koneen/laitteen aikana, häiriönpoisto tukemattoman/lukitsemattoman koneen osan alla, tiedonkulun häiriö, epävakaitten työskentelytasojen käyttö, liiallinen voimankäyttö, väärät työvälineet/väärä työvälineen käyttötapa sekä huoltamattomuus.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella tyypillisiä häiriöitä aiheuttavia tekijöitä ovat käyttäjästä ja hänen väärästä toiminnastaan aiheutuneet häiriöt mukaan lukien säännöllisten huoltojen laiminlyönti, haasteelliset käyttöolosuhteet tai väärä käyttöympäristö ja koneissa ja laitteissa sekä niiden osissa käytettävien materiaalien heikkoudet ja valmistusvirheet. Näiden lisäksi syynä voi olla myös riittämätön käyttöopastus.

Häiriöseurannan tulosten perusteella kasvinviljelytiloilla tapahtuu karjatiloja hieman enemmän kone- ja laitehäiriöitä. Noin kolmannes (34 %) seurantatutkimuksen kaikista häiriöistä esiintyi traktoreissa ja kuormaimissa, noin 14 % viljakasvien sadonkorjuukoneissa ja -laitteissa, 12 % muokkaus- ja kylvökoneissa ja 11 % navettakoneistuksessa. Karjatiloilla navettakoneistuksen häiriöt edustavat lähes neljännestä kaikista häiriöistä. Noin kymmenesosa (9 %) ilmenneistä häiriöistä oli säilörehunkorjuukoneissa. Lannoitus- ja kasvinsuojelukoneissa esiintyi noin 8 % kaikista häiriöistä, kunnossapito-/rakennus-/huoltokoneissa noin 3 %, metsätyökoneissa myös noin 3 % ja perävaunuissa ja kuljetuskalustossa 2 % häiriötä.

Tulosten mukaan häiriöitä tapahtuu kaiken ikäisille koneille ja laitteille. Häiriöiden määrä aluksi lisääntyy vuotuisen käyttömäärän lisääntyessä, mutta alkaa sitten laskea kaikkein suurimmilla käyttömäärillä. Tämä johtunee siitä, että suurien käyttömäärien takia koneen käyttäjä tuntee koneensa ja osaa käyttää sitä oikein sekä huoltaa sitä säännöllisesti. Häiriötyypeistä koneiden ja laitteiden mekaanisia rikkoutumisia oli selvästi eniten, puolet kaikista. Toiseksi yleisin häiriötyyppi oli seurannassa mukana olevien tilojen mielestä normaalista kulumisesta johtuvat häiriöt. Kolmanneksi yleisin häiriötyyppi oli sähköhäiriöt, joiden määrän voidaan odottaa kasvavan entisestään elektroniikan yleistyessä. Mahdollisesti sateisesta ja haastavasta vuodesta 2012 johtuen koneiden ja laitteiden tukkeumat olivat seuraavaksi yleisin häiriötyyppi.

Kolmasosassa (31 %) häiriötapauksista syyksi ilmoitettiin iästä johtuva normaali kuluminen. Ainakin osa näistä tapauksista olisi vältettävissä säännöllisillä huolloilla, osavaihdoilla ja tarkistuksilla. Vajaassa kolmasosassa (28 %) häiriötapauksista syyksi epäiltiin valmistusvirhettä tai komponenttien ja materiaalien heikkoutta. Käyttöolosuhteiden ilmoitettiin olevan syynä reiluun kymmenesosaan (12 %) kaikista häiriöistä. Häiriöseurannassa esiintyneistä kone- ja laitehäiriöistä noin ¾ aiheutti viljelijöille selkeitä taloudellisia menetyksiä etenkin korjauskustannuksina (48 % kaikista kustannuksista) ja oman työajan kustannuksina (39 %).

Tutkimuksen perusteella koneiden ja laitteiden häiriöiden määrään voidaan vaikuttaa monilla eri tavoilla. Tutkimuksen aikana esille tulleiden häiriöiden ja viljelijöiden kommenttien perusteella ennakoivalla huollolla on merkittävä vaikutus häiriöiden määrään ja korjauskustannuksiin, vaikka koneiden ja laitteiden laadukkaammat materiaalit olisivat viljelijöiden mielestä ehkäisseet häiriöiden syntymistä parhaiten. Häiriöiden aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi maatalousyrittäjien on syytä kartoittaa yleisimpiä häiriöiden aiheuttajia ja tunnistaa erilaisia häiriötekijöitä ja tapahtumaketjuja häiriöiden syntymisten taustalta. Työturvallisuuden kannalta on myös tärkeä löytää oikeat ja turvalliset keinot häiriöiden hallittuun purkamiseen. Maatalouden kone- ja laitehäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja hallittuun purkuun/korjaukseen liittyvät toimintaohjeet/-suositukset on luettavissa TTS:n tiedotteesta 1/2014 (652).

Yritys/laitos: TSS
Tekijä: Markku Lätti
Alkamisajankohta: 1.4.2011
Valmistumisajankohta: 31.12.2013
Hankkeesta tehdyt julkaisut: TTS:n maataloustiedote, 8 s
Konehäiriöt kuriin, Teho-lehti 5/2014, 4 s
Loppuraportti, 44 s. (julkaisematon)
Avainsanat: maatalous, laitehäiriö, työturvallisuus, toimintaohje, ennaltaehkäisy, huolto, häiriönpoisto

2013

Täsmäneuvonta hevostaloudessa

Hankkeessa selvitettiin neuvonnan vaikutusta hevostapaturmiin. Tutkimusotokseksi valittiin 1454 hevosyrittäjää, joilla on lomitusoikeus. Heistä 1008:lla oli korvattuja MATA-vahinkoja vuosina 1990-2013. Hevosiin liittyviä vahinkoja oli 824; 22 % kaikista tilan MATA-vahingoista. Tilat jaettiin satunnaisotannalla interventio ja kontrolli ryhmiin, kummassakin 692 tilaa. Interventio tiloille lähetettiin marraskuussa 2011 tietoisku työturvallisuudesta. Lisäksi 70 hevosyrittäjää pyydettiin vastaamaan kyselyyn ja ilmoittamaan halukkuutensa osallistua neuvontakäynteihin. Hevosyritysten valinta perustui aiempaan riskitietoon ja tilojen tapaturmahistoriaan.

Tavoitteena oli tehdä 30 turvallisuusneuvontakäyntiä, mutta ilmoittautuneita hevostiloja saatiin mukaan vain kuusi. Näille tehtiin tilakäynti helmi-maaliskuussa 2012. Tilat suhtautuivat neuvontakäyntiin positiivisesti. Hevosalalla ympäristöön ja hevosten pitoon liittyvät uudet määräykset ovat lisänneet tarkastuskäyntejä, mikä voi olla syynä siihen, miksi vain harva hevosyrittäjä suostui tilakäyntiin. Neuvontakäynti oli keskusteleva ja käynnillä kokeiltiin hevostilan turvallisuustarkastuslistaa. Neuvontakäynnin vaikutuksia arvioitiin vuoden 2012 lopussa yrittäjille tehdyllä puhelinhaastattelulla.

Tapaturmia aiheutui erityisesti liukastumisista ja kaatumisista, jotka johtuivat olosuhteista tai omasta huolimattomuudesta. Myös toiminta nuorten hevosten kanssa koettiin suureksi riskiksi. Vaarallisin työvaihe oli hevosten tarhaaminen ja sisälle ottaminen, etenkin jos talutetaan kahta hevosta kerralla tai kulkuväylät ovat ahtaat. Asiakkaiden, lähinnä ratsastuskoulun oppilaiden turvallisuusriskit liittyivät hevosen selästä putoamiseen sekä hevosen tallaamaksi joutumiseen. Tärkein turvallisuustekijä oli yrittäjien mielestä koulutetut ja rauhalliset hevoset, joilla on sopivat, ehjät varusteet. Turvallisuusasiat näkyvät asenteissa. Osalla talleissa liikutaan aina turvakengissä. Kypärää sekä turvaliiviä käytetään ajossa sekä ratsastuksessa. Hevosyrittäjien mielestä hyvä ammattitaito, hyvät avustajat, maalaisjärki ja hyvä työnohjaus ovat tärkeitä toiminnan turvallisuudelle.

Hankkeessa verrattiin interventio ja kontrolliryhmien MATA vahinkoja 18 kuukauden ajan sekä ennen interventiota että sen jälkeen. Tietoiskun postitse saaneilla tiloilla kaikki työvahingot vähenivät 158:sta 129:ään. Kontrollitiloilla vahingot lisääntyivät 123:sta 136:een. Hevostöihin liittyvät vahingot vähenivät interventiotiloilla 40:stä 32:een. Kontrollitiloilla hevosvahingot lisääntyivät 19:sta 27:ään. Tilakäyntikutsun saaneessa ryhmässä kaikki vahingot vähenivät 36:sta 30:een, ja hevosvahingot 25:stä 24:ään. Tietoiskun postittamisella voidaan katsoa olleen positiivinen vaikutus MATA-vahinkoihin. Vahinkojen väheneminen tässä ryhmässä oli tilastollisesti merkitsevä samalla kun kontrolliryhmässä havaittiin vahinkojen nousua. Pelkästään hevosvahinkoja tarkastellessa erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä, osittain pienistä vahinkomääristä johtuen.

Yleisesti ottaen tässä hankkeessa testattua täsmäneuvontamenetelmää – eli intervention kohdistamista riskitiedon perusteella tarkasti valitulle kohderyhmälle – voidaan pitää onnistuneena ja kustannustehokkaana menetelmänä.

Yritys/laitos: MTT Taloustutkimus
Tekijä: Risto Rautiainen
Alkamisajankohta: 1.2.2011
Valmistumisajankohta: 30.9.2013
Avainsanat: Täsmäneuvonta, hevostalous, tapaturma, turvallisuusneuvonta

Maatalousyrittäjien jaksaminen ja pidempään työssä jatkaminen

Maatalousyrittäjien jaksaminen ja työssä jatkaminen -hanke toteutui Seinäjoen ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan sekä Maa- ja metsätalouden yksiköiden yhteistyönä. Hankkeen tavoitteena oli selvittää maatalousyrittäjien jaksamiseen ja pidempään työssä jatkamiseen vaikuttavia asioita. Tähän pyrittiin selvittämällä kyselylomakkeen avulla maatalousyrittäjien työkykyyn ja työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja toimintatapoja sekä heidän ammatillisen osaamisen kehittämisen tarpeita. Kyselyllä selvitettiin myös yrittäjien asenteita ja halukkuutta työurien pidentämiseen sekä näkemyksiä ja selviytymiskeinoja työssä jaksamiseen. Lisäksi kysyttiin työterveyshuoltoon liittymisestä.

Kysely toteutettiin sähköisenä Webropol-kyselynä. Maaseutuasiamiehet (19) lähettivät kyselyn sähkö-postitse 2190 maatalousyrittäjälle Etelä-Pohjanmaalla. Kyselyyn vastasi 679 maatalousyrittäjää. Vastaukset menivät suoraan Liiketalouden Markkinatutkimuspalveluun, jossa ne siirrettiin SPSS-ohjelmalle. Tämän jälkeen suoritettiin tilastolliset ajot. Analyysiä tehtiin suoraan Webropolin kautta. Kyselyssä olevien väittämien suorat jakaumat analysoitiin ja niistä tehtiin seitsemän faktoria: positiivinen suhtautuminen maatalousyrittäjyyteen, uupumus, talous, kehittämisorientaatio, terveysorientaatio ja taustatuki sekä ajanhallinta. Tulokset esitetään erillisessä raportissa, jossa niitä tarkastellaan prosentteina, frekvensseinä ja kuvioina.

Maatalousyrittäjien jaksamiseen ja pidempään työssä jatkamiseen vaikuttavat monet asiat, jotka tulee huomioida kokonaisvaltaisesti. Maatalouden jatkuva rakennemuutos aiheuttaa taloudellisia haasteita toimeentuloon lisäten henkistä kuormittuneisuutta. Maataloustyö on edelleen myös fyysisesti kuormittavaa, mikä ilmenee tuki- ja liikuntaelinten vaivojen määrinä. Stressinhallintakeinot, työn ja vapaa-ajan erottaminen ja vapaa-ajan lisääminen sekä koulutus voivat auttaa ja tukea maatalousyrittäjiä jaksamisessa ja pidempään työssä jatkamisessa. Työterveyshuoltoon liittymisen motivointiin tulisi panostaa.

Yritys/laitos: Seinäjoen ammattikorkeakoulu
Tekijät: Eija Kyrönlahti, Jussi Esala, Anita Keski-Hirvi, Jukka Kuoppala, Kaija Loppela, Liisa Lähdenmäki ja Risto Lauhanen
Alkamisajankohta: 1.1.2011
Valmistumisajankohta: 30.6.2013
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 24 s.
Avainsanat: jaksaminen, työssä jatkaminen, maatalousyrittäjä, työhyvinvointi

2012

Metsätöitä turvallisesti – Opas omatoimisiin metsätöihin

Tapio valmisteli asiantuntijatyöryhmän avustuksella sähköisen julkaisun Metsätöitä turvallisesti – opas omatoimisiin metsätöihin. Oppaan tarkoituksena on levittää oikeaoppisia työmenetelmiä metsätöissä ja ennaltaehkäistä ja vähentää tapaturmia. Metsätyön työturvallisuustiedoilla on entistä suurempi tarve, kun kiinnostus metsätöihin kasvaa ja lämpö- ja pilkeyrittäjiä tulee lisää energiapuun kysynnän lisääntyessä.

Opas sisältää ohjeita esimerkiksi istutuksesta, taimikonhoidosta sekä moottorisahatyöskentelystä ja metsäkuljetuksesta. Oppaassa on perinteisten metsätöiden ohella yleisohjeita energiapuun siirtelykaatoon sekä hakkureiden ja pilkekoneiden turvalliseen käyttöön.

Julkaisu sisältää selkeitä havaintokuvia sekä konkreettisia esimerkkejä tapaturmatilanteista ja toimista, joilla tapaturmilta olisi vältytty. Sähköisessä oppaassa on työohjeiden lisäksi myös linkkejä tietolähteisiin, kuten havaintovideoihin, metsäoppaisiin sekä koulutuksen tarjoajien kotisivuille. Oppaasta löytyy apua myös metsäpalveluiden hankintaan.

Oppaan valmistelussa hyödynnettiin Melan toimittamaa tilastoaineistoa maatalousyrittäjien MATA-vahingoista, joiden avulla pystyttiin kohdentamaan oppaan sisältöä torjumaan yleisimpiä ja vakavimpia tapaturmia. Aineiston avulla voitiin myös tunnistaa keskeisiä vaaranpaikkoja ja ratkaisuja niiden välttämiseksi.

Opas on julkaistu sähköisenä Tapion verkkosivuilla ja opas on saatavilla verkkosivuilla myös ruotsiksi. Opasta valmisteli ja kommentoi työryhmä, johon kuului asiantuntijoita Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta, MTK:sta, Työtehoseurasta ja sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta. Opasta rahoitti Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja Metsämiesten säätiö.

Yritys/laitos: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio
Tekijä: Olli Mäki
Alkamisajankohta: 1.11.2010
Valmistumisajankohta: 29.2.2012
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Metsätöitä turvallisesti – opas omatoimisiin metsätöihin, 32 s.
Avainsanat: metsätyö, työturvallisuus, opas

Työn fyysinen kuormitus ja kuormituksen vähentäminen ajettavien maatalouskoneiden käytössä

Maataloustyöstä suuri osa tehdään erilaisilla ajettavilla työkoneilla. Perinteisten traktoreiden ja leikkuu-puimureiden lisäksi myös muut ajettavat työkoneet ovat yleistyneet maatiloilla. Monissa ajettavilla koneilla tehtävissä maataloustöissä yhdistyvät kiertyneet työasennot, kehotärinä ja pitkäkestoinen istuminen. Työ- ja konekohtaisesti näitä kuormitustekijöitä on kuitenkin niukasti tutkittu. Kun samaan aikaan selkäoireet ovat yleistyneet, oli aiheellista selvittää kuljettajatyössä keskeisten tunnettujen kuormitustekijöiden tasot erilaisissa ja eri koneilla ajamalla tehtävissä maataloustöissä.

Tutkimusprojektin tavoitteena oli kartoittaa työasennoista ja tärinästä johtuva fyysinen kuormitus maatiloilla olevien ajettavien työkoneiden käytössä. Kuormituksen tason lisäksi tavoitteeksi asetettiin myös ajamiseen maatiloilla käytettävän työmäärän selvittäminen. Toisena tavoitteena oli koota olemassa oleva tieto saatavilla olevien teknisten mahdollisuuksien ja ajotekniikan vaikutuksista kuormituksen vähentämiseksi ja yhdistää edellä mainitut tiedot parhaista ratkaisuista ajettavien työkoneiden valintaan ja käyttöön kuormituksen vähentämiseksi.

Tutkimuksen ensi vaiheessa koottiin kirjallisuustutkimuksen avulla uusin maataloustyökoneiden kuljettajan työkuormitusta koskeva tieto. Lisäksi kirjallisuudesta kartoitettiin tietoja työasentoja parantavista ratkaisuista ja tärinän syntyä vähentävistä tai sen etenemistä vaimentavista ratkaisuista.

Työkuormitusta koskevaa tietoa täydennettiin maatiloilla toteutettavilla mittauksilla. Tutkimusaineisto kerättiin yhdeksältä eri maatilalta (kuusi varsinaista tutkimustilaa, kolme aineistoa täydentävää ylimääräistä tilaa). Aineisto kerättiin vuosina 2010 ja 2011 pääosin kuudelta maatilalta, joista kolme oli kotieläintilaa ja kolme kasvinviljelytilaa. Kenttätutkimukset toteutettiin maatiloilla todellisten töiden aikana. Työasentokuormituksen määrittämistä varten kuljettajan toimintaa työn aikana kuvattiin. Työasennoista koodattiin selän ja pään asennot soveltaen analysoinnissa OWAS-menetelmän periaatteita ja kehokohtaisen asen-tokuormituksen arviointitapaa. Lisäksi kehoon kohdistuva tärinä mitattiin kuljettajan istuimesta ja työko-neen ajonopeus työn aikana rekisteröitiin. Ajettavista työkoneista olivat edustettuina traktorit, leikkuupuimurit, pienkuormaimet, kurottajat ja ajosilppurit. Tutkitut työt edustivat vastaavasti perusmuokkaustöitä, kylvömuokkaustöitä, kylvöä, kasvinsuojelutöitä, säilörehun ja viljan sadonkorjuutöitä, ruokintatöitä sekä lannanpoisto- ja puhtaanapitotöitä.

Lisäksi varsinaisten tutkimustilojen tuotantotöiden kokonaistyömäärä laskettiin maatalouden standardiaika-järjestelmään perustuvan TTS-Manager-laskentaohjelman avulla tilojen lähtötietojen perusteella eri konetöiden vuosittaisen työtuntimäärän selvittämiseksi tutkimustilojen kokoluokkaa edustavilla maidontuotanto- ja kasvinviljelytiloilla.

Työn fyysisistä kuormitustekijöistä tarkasteltiin selän ja pään kiertyneitä työasentoja sekä koko kehon tä-rinää. Koska missään tutkitussa työssä pään kiertyneiden työasentojen toimenpideluokitus ei ollut korkeampi kuin selän kiertyneiden asentojen toimenpideluokitus, kuormitustasatarkastelussa keskityttiin selän kiertyneisiin asentoihin ja tärinään. Asentojen suhteelliseen osuuteen perustuva kuormituksen luokitusjärjestelmä on suositustasoinen normi, kun taas koko kehon tärinän toiminta-arvo ja raja-arvo ovat sitovia normeja. Tarkasteltaessa ajoaikaa, jolloin toimenpiderajan mukainen päivittäinen tärinäaltistus täyttyy ja vastaavasti selän kiertyneiden asentojen osuus päivittäisestä (8 h) hyväksyttävästä asentojen osuudesta täyttyy, voidaan todeta, että tiettyjen töiden kestoa pitäisi rajoittaa tärinän perusteella, toisten töiden selän kuormituksen perusteella. Näin siis ellei kuormitusta voida muutoin teknisin keinoin, organisatorisin keinoin tai työteknisin keinoin vähentää.

Selän kiertyneet työasennot liittyvät taakse kytkettyjen työkoneiden käyttöön. Selän kiertymisen kanssa hyvin usein myös pää on kiertyneenä. Useissa tapauksissa taakse kytkettyjen työkoneiden käyttöön liittyy Y-suuntainen (kulkusuuntaan nähden poikittaiseen) tärinä. Koko kehon tärinän keskiarvo (tehollinen arvo) vaihteli tutkituissa traktoritöissä 0,395–0,911 m/s2, leikkuupuinnissa 0,197–0,382 m/s2, kurottajatöissä 0,537–0,806 m/s2, pienkuormaintöissä 0,389–0,710 m/s2 ja ajosilppuritöissä 0,376–0,506 m/s2. Toiminta-arvo 0,50 m/s2 ylittyi siis kaikilla muilla tutkituilla ajettavilla työkoneilla paitsi leikkuupuimureilla. Ajonopeudet tutkituissa töissä olivat välillä 1–39 km/h, työkohteille siirtymät mukaan lukien 1–52 km/h. Tutkimusaineistossa suurimmat ajonopeudet liittyivät perävaunun käyttöön ja etenkin ajosuuntaiseen tärinään.

Tämän tutkimuksen ja käytettyjen kuormitusmuuttujien mukaan kuormittavimpia maataloustöiden kuljettajatehtäviä ovat äestys, kyntö, viljan kylvölannoitus sekä säilörehun korjuu tarkkuussilppurilla. Seuraavan ryhmän muodostavat säilörehun korjuu ajosilppurilla, säilörehun jakaminen eläimille pienkuormaimella ja paalin kuljetus traktorin etukuormaimella. Kuljetustöissä traktorin ja perävaunun kanssa ajonopeudet ovat korkeammat kuin useimmissa muissa töissä, jolloin ajonopeuden kasvaessa myös kehoon kohdistuva tärinä tyypillisesti kasvaa. Periaatteessa kaikissa peltoviljelyn konetöissä ajaminen voi täyttää koko työpäivän. Kotieläintilan töistä täysi ajotyöpäivä voi koskea lähinnä lannanajoa ja -levitystä. Suurissa kotieläinyksiköissä myös kuivikepohjan tyhjennys on pitkäkestoinen työ, jolloin työ voi kestää useita päiviä.

Työmäärälaskelmien mukaa tutkimustiloilla ajettiin työkoneilla maatalouden tuotantotöissä vuoden aikana keskimäärin 2,8–5,6 tuntia/hehtaari (kasvinviljelytiloilla 2,8–4,7 h/ha, kotieläintiloilla 4,0–5,6 h/ha) ja sen lisäksi kotieläintiloilla 3,3–7,3 tuntia/nautayksikkö. Maidontuotantotiloilla ajamalla tehtävien töiden osuus kaikista maatalouden tuotantotöistä on 16–39 %, ja osuus kasvaa eläinmäärän kasvaessa. Tutkimuksessa olleelle lihakarjatilalle tehdyn työmäärälaskelman perusteella ajamalla tehtävien töiden osuus maatalouden tuotantotöistä oli 67 %. Kasvintuotantotiloilla suhteellisesti vielä suurempi osuus tuotantotöistä, 90–96 %, tehdään ajamalla.

Samanaikainen altistuminen koko kehon tärinälle ja huonoille työasennoille lisää selkävaivojen riskiä suuremmaksi kuin vain näistä toiselle tekijälle altistuminen. Riskiä edelleen lisäävät pitkät työjaksot istuen ilman mahdollisuutta vaihdella asentoa, työhön liittyvät toistuvat nousut korkeaan tai vaikeasti kuljettavaan ohjaamoon ja ohjaamosta pois sekä painavien tai muuten hankalien taakkojen nostamiset ja kantamiset. Edellä kuvatut tilanteet ovat varsin yleisiä monissa maataloustöissä. Niinpä tehokas kuormituksen vähentäminen edellyttää tyypillisesti useita toimenpiteitä. Kuljettajaan kohdistuvien kuormitustekijöiden haittoja voidaan vähentää teknisin, työteknisin ja organisatorisin keinoin, pitämällä yllä hyvää fyysistä kuntoa sekä suunnittelemalla konetyöt erityisesti siirto- ja kulkemismatkoja minimoiden. Myös teiden ja muiden kulkuväylien kunnosta huolehtiminen vähentävät kuljettajaan kohdistuvaa kuormitusta.

Useissa tutkituissa töissä joko selän kiertyneet työasennot, koko kehon tärinä tai nämä molemmat ylittivät kuormitustasoltaan hyväksyttävänä pidettävän tason. Niinpä kuljettajan työkuormitusta tarkasteltaessa molempien tutkimuksessa mukana olleiden kuormitustekijöiden – selän kiertyneiden asentojen ja koko kehon tärinän – tarkastelua tarvitaan arvioitaessa kuljettajan työn kuormittavuutta. Vaikka selän kiertyneiden asentojen kuormitusta kuvaavat raja-arvot ovat suosituksia ja koko kehon tärinän voimakkuutta kuvaavat toiminta-arvo ja raja-arvot ovat sitovia normeja, selän kiertyneillä asennoilla saattaa olla tärinää suurempi merkitys maanviljelijöiden kuljettajatyöstä johtuvien selkävaivojen syntymiseen.

Maatilojen laajentuessa ajamalla tehtävien töiden tuntimäärä kasvaa. Kotieläintiloilla näyttäisi tällöin kasvavan myös ajamalla tehtävien töiden osuus tuotantotöistä. Kasvintuotantotiloilla tämä osuus on korkea jo pienilläkin tiloilla. Niinpä työkuormituksen pitämiseksi suositeltavalla alueella erityisesti suurilla tiloilla on syytä varautua kuljettajan työkuormituksen vähentämiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Terveydellisten syiden lisäksi tähän velvoittavat myös työnantajan velvollisuudet, milloin tila käyttää palkkatyövoimaa. Erityisesti konetöinä tehtäviin kasvukauden sesonkitöihin tulisi kiinnittää huomiota, sillä työpäivät ovat tuolloin usein pitkiä.

Yritys/laitos: Työtehoseura ry
Tekijä: Veli-Matti Tuure
Alkamisajankohta: 1.3.2010
Valmistumisajankohta: 31.3.2012
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti, 39 s.
Avainsanat: ajaminen, kuljettaja, kuormitus, työasennot, tärinä, altistuminen

Työn suositeltavat enimmäismäärät maatalousyrittäjän hyvinvoinnin tukena

Tutkimuksen tavoitteena oli määritellä perustellut enimmäistyömäärän suositukset maatalousyrittäjän työnkäytölle päivä- ja viikkotasolla. Erityisesti tavoitteena oli kiinnittää huomiota sesonkitöiden aikaisiin työn suositeltaviin enimmäismääriin. Määrittelyssä tukeuduttiin pääosin muilta toimialoilta ja yrittäjäryhmistä peräisin olevan laajan ja korkeatasoisen tutkimusaineiston hyödyntämiseen ja soveltamiseen ensimmäistä kertaa maataloussektorille.

Kirjallisuuskatsauksesta kävi ilmi, että liian suuri työmäärä ja liian vähäinen lepo ovat toimialasta ja työtehtävästä riippumatta vakavasti otettava terveys- ja turvallisuusriski. Lisäksi pitkät työajat heikentävät elämänlaatua ja vaikeuttavat työn sekä muun elämän yhteensovittamista.

Vankkaan tutkimusnäyttöön perustuvien tulosten mukaan terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta tyypillisenä työpäivänä niin sanotun palkkatyön osuuden, joka sisältää tarpeelliset tauot, ei tulisi ylittää 8–9 tuntia. Tyypillisestä työviikosta palkkatyön osuuden ei tulisi ylittää 45–48 tuntia taukoineen. Tilapäisissä työruuhkissa, kuten esimerkiksi kasvintuotannon sesonkikausina, työmäärän ei tulisi ylittää 12 tuntia päivässä taukoineen. Työruuhkissa tulisi pyrkiä minimoimaan peräkkäin tehtyjen pidennettyjen työpäivien määrää. Työskentely ”epätyypillisinä aikoina” ja yksipuolisesti kuormittavat tai erityistä tarkkaavaisuutta vaativat työtehtävät asettavat lisävaatimuksia työmäärälle ja palautumiselle.

Jaksamisen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat riittävän levon ja palautumisen lisäksi työn positiiviset tekijät, jotka suojaavat liialliselta kuormittumiselta. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa motivaatio, työn palkitsevuus, työn imu, kyky vaikuttaa työtehtäviin ja työaikoihin sekä muilta saatu sosiaalinen tuki. Työn luonteesta johtuen yksityisyrittäjien – maatalousyrittäjät mukaan lukien – työssä voi esiintyä työn positiivisia tekijöitä enemmän ja niiden merkitys jaksamiselle voi korostua verrattuna tavallista palkkatyötä tekeviin.

Edellä mainitut enimmäistyömäärän suositukset ovat melko hyvin linjassa sen kanssa, mitä maatalousyrittäjät itse pitävät kohtuullisena työmääränä. Suositukset eivät kuitenkaan ole maatalousyrittäjiä sitovia normeja, vaan niiden tarkoitus on ohjata maatalousyrittäjää ajattelemaan omaa työmäärää, sen järkevyyttä ja sitä kautta jaksamista sekä hyvinvointia. Suositeltujen työtuntimäärien ylitys kasvattaa terveys-, tapaturma- ja hyvinvointiriskiä sitä enemmän mitä enemmän rajat ylittyvät. Jos työmäärän kasvu yhdistyy samaan aikaan määrällisesti ja laadullisesti liian vähäiseksi jäävään lepoon, kasvavat riskit edelleen. Valitettavan usein ensin mainittu on syy ja jälkimmäinen seuraus.

Tietoisuutta liian suuren työmäärän aiheuttamista riskeistä tulee lisätä, koska monet eivät pidä ylipitkiä työpäiviä haitallisina. Tähän ainakin yhtenä syynä lienee se, etteivät etenkään negatiiviset terveysvaikutukset näy heti, vaan ilmenevät vasta pidemmällä aikavälillä, jopa vuosikymmenten päästä. Lisäksi selvää syy-seuraussuhdetta on vaikea konkreettisesti todistaa, vaikka se nyt kootun kirjallisuusselvityksen pohjalta näyttääkin selvältä.

Hankkeen tulokset esittelevässä TTS:n julkaisussa käydään läpi pääpiirteitä useista työkaluista, joilla voidaan organisoida maataloustöitä järkevästi. Hankkeen aikana rakennettiin mm. lomakepohjainen työkalu, jolla voi määrittää tilan ydinosaamisen ja -toiminnan, johon tilalla kannattaa keskittyä ja jolla tehdään tulosta. Ydintoimintaan kuulumattomat työt ovat tukitoimintaa, josta osa on tarpeellista ydintoiminnalle ja osa ei. Mitä kauempana tukitoiminta on yrityksen ydinosaamisesta, sitä pienempi merkitys on sillä, kuka työn lopulta tekee.

Julkaisussa olevan taulukon ja ohjeiden avulla maatalousyrittäjät voivat arvioida omaa ydin- ja tukitoimintaansa sekä miettiä töiden uudelleen organisointia. Töiden järkevää organisointia voidaan pitää keskeisenä keinona alentaa tuotannon yksikkökustannuksia, vuotuista työmäärää ja terveysriskejä sekä lisätä työn tuottavuutta ja hyvinvointia.

Vaikka erityisesti päätoiminen karjatalous on terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia koettelevien tekijöiden suhteen riskialtis toimiala, ovat maatalousyrittäjän työssä esiintyvät riskitekijät parhaimmillaan tiedostettuja ja hallittuja. Hyvin organisoitu työ ylläpitää ja edistää tekijänsä terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Hankkeen keskeisimmät tulokset on julkaistu TTS:n julkaisusarjassa sähköisessä muodossa ja TTS:n maataloustiedotteena ”Työmäärän hallinta maatalousyrittäjän hyvinvoinnin turvaamisessa 2/2012 (637)”. Sähköinen julkaisu ”Kohtuullisen työmäärän suositukset maatalousyrityksissä terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmista” (TTS:n julkaisuja 415) on vapaasti ladattavissa Työtehoseuran Internet-sivuilta www.tts.fi > Tutkimus > Julkaisut.

Yritys/laitos: Työtehoseura ry ja Työterveyslaitos
Tekijät: Markku Lätti, Janne Karttunen ja Sampsa Puttonen
Alkamisajankohta: 1.4.2010
Valmistumisajankohta: 30.4.2012
Hankkeesta tehdyt julkaisut: TTS:n julkaisu 415
Avainsanat: maatalous, hyvinvointi, terveys, turvallisuus

Turvallisuus tavaksi -hanke

Hankkeen tavoitteena oli lisätä nykyisten ja tulevien viljelijöiden tietoisuutta työturvallisuuden merkityksestä ja sitä parantavista työmenetelmistä ja laitteista, joita he voivat ottaa käyttöön omalla tilallaan. Tavoitteisiin oli tarkoitus pyrkiä jatkokehittämällä aikaisemmin Virtuaalikylän avoimille verkkosivuille tehtyä työturvallisuus web-työkalua niin, että sen avulla saadaan työstettyä aikataulutettu lista tilalla tehtävistä korjauksista ja muutoksista työturvallisuuden parantamiseksi.

Jatkokehitystä web-työkalulle on tehty niin, että käyttäjä saa kyselyn tulokset helposti ja selkeän kootusti nähtäville. Työkaluun on lisätty osio, johon kirjataan havaituista riskeistä tarvittavat korjaukset ja muutokset, miten korjaukset ja muutokset toteutetaan, aiheutuvat kustannukset, aikataulu, korjausten vastuuhenkilö ja niistä saatava hyöty. Työkalua ja sen mahdollisuuksia on esitelty muun muassa Virtuaalikylän vuotuisessa seminaarissa koko koulutilaverkostolle. Käyttöönottoa ovat olleen testaamassa myös HAMI ja HAMK Mustialan opiskelijat osana opintojaan.

Työturvallisuuden merkitystä ja sitä parantavia työtapoja sekä menetelmiä on tuotu esille paitsi tapahtumissa, myös Virtuaalikylään kattavasti linkitetyillä opinnäytetöillä. Hankehenkilöstö on käynyt erilaisissa alan tapahtumissa ja koulutuksissa ja kiinnittänyt erityistä huomiota myös työturvallisuuteen liittyviin asioihin. Esimerkiksi ympäristökasvattajakoulutuksen antamia valmiuksia ympäristökasvatustilaisuuden suunnitteluun aiotaan hyödyntää järjestämällä erityinen teemapäivä oppilaitoksessa syksyllä 2013. Ensimmäiset suunnitelmat päivästä on tehty. Muissa tapahtumissa vierailemisesta on raportoitu Virtuaalikylän avoimille verkkosivuille. Hankkeeseen liittyvä opinnäytetyö Työturvallisuus hevosalantoimijan arjessa on vielä kesken. Sen tulokset julkaistaan työn valmistuttua.

Yritys/laitos: Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymä
Tekijä: Riitta Lehtinen ja Annika Muurinaho
Alkamisajankohta: 1.1.2011
Valmistumisajankohta: 31.12.2012
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 5 s., www.virtuaali.info
Avainsanat: Virtuaalikylä, web-työkalu

Maatilayrittäjien työturvallisuuden ja työterveysjärjestelmien kansainvälinen vertailu

Hankkeessa tutkittiin tapaturma- ja riskialttiutta Melan ja MTT:n tilastoaineistoista. Suomen tilannetta verrattiin muihin maihin Eurostatista saatujen maatalouden tapaturma- ja terveystietojen perusteella sekä kyselystä eri maiden asiantuntijoille. Lopuksi haastateltiin suomalaisia maatilayrittäjiä ja työterveyshuoltoon liittyvistä kokemuksista.

Mata-tilastoaineistosta tehdyt analyysit osoittavat, että työterveyshuollon jäsenillä on noin kaksinkertainen määrä tapaturmia ja ammattitauteja ei-jäseniin verrattuna. Ero pienenee 1.3-kertaiseksi, kun huomioidaan henkilöä ja tilaa koskevat muuttujat. Vakavissa vahingoissa merkitsevää eroa ei ole. MTT:n ja Työterveyslaitoksen kyselyaineistoista saatiin samansuuntaisia tuloksia. Tietyillä taustamuuttujilla korjattuna jäsenten vahinkoriski oli pienempi, mutta ei tilastollisesti merkitsevä. Tulosten perusteella työterveyshuolto ei näytä vähentävän vahinkoriskiä, ja järjestelmän tuloksellisuutta olisi siten tehostettava. Tulkinnassa on kuitenkin huomioitava, että 1) analyyseissä oli vain rajoitetusti taustamuuttujia sekä 2) työ-terveyshuoltoon liittymisen taustalla on usein vamma tai sairaus.

Eurostat, OECD ja muissa tilastolähteissä julkaistu tieto osoittautui puutteelliseksi, ja luotettavia vertailuja ei voitu tehdä. Raportointikäytäntö on vaihdellut eri maissa. Itä-Euroopan maissa pienten tilojen (<20 ha) määrä oli yli 90 % tiloista ja maatilayrittäjien määrä suuri verrattuna Länsi-Eurooppaan. Vahinkoluvut olivat pieniä ja siten tapaturmasuhde näytti Itä-Euroopassa hyvältä muihin maihin verrattuna. On ilmeistä, että kyseessä on sekä 1) huomattavat erot eri maiden tilakoossa, työajassa ja altistuksessa, että 2) erittäin puutteellinen vahinkojen raportointi.

Asiantuntijahaastattelujen perusteella Suomen työturvallisuusresurssit ovat samalla tasolla muiden Pohjoismaiden kanssa. USA panostaa eniten perustutkimukseen. Suomessa ja Euroopassa suositaan soveltavaa tutkimusta, ja resursseja suunnataan neuvontaan ja koulutukseen. Suomi ja Norja panostavat työterveyshuoltoon, joskin useimmat maat raportoivat, että maatalouden työterveyspalvelua on saatavissa. Ruotsissa maatalousyrittäjien työterveyshuolto lakkautettiin, ja siellä panostetaan nyt neuvontaan ja tutkimukseen. Irlannissa omatoiminen työturvallisuustarkastus ja -koulutus on toteutettu lähes puolella tiloista. Melan resurssit koulutukseen ja tiedotukseen on merkittävät. Mela ja Maa- ja metsätalousministeriö ovat vähentäneet työturvallisuustutkimuksen rahoitusta. Suomessa alan tutkimus on ollut kansainvälisestikin merkittävää, mutta rahoituksen väheneminen heikentää näkymiä. Tutkimuksen tärkeyttä tulisi linjata lähitulevaisuudessa. Kysely tuotti ohjelmaideoita, joita voitaisiin toteuttaa myös Suomessa.

Tilahaastatteluissa ja kyselyissä havaittiin, että työterveyshuoltoon kuuluvat maatilayrittäjät jäsentävät tilansa riskit ja riskienhallintakeinot monipuolisemmin. Ongelmana on toimenpiteiden saattaminen käytäntöön. Työterveyshuoltoon liittymättömät arvelivat, että sairaus kannustaisi liittymään, mutta nyt siihen ei ole ollut tarvetta. Toisena syynä mainittiin osa-aikaviljely. Pidettiin kuitenkin tärkeänä, että työterveyshuollossa ymmärretään maatalouden erityispiirteet. Yrittäjä voisi itsekin tehdä työoloselvityksiä tarkistuslomakkeiden avulla, jolloin tilakäynti tehostuisi. Hankkeen tuloksia on esitelty tarkemmin useissa artikkeleissa ja esitelmissä.

Yritys/laitos: MTT
Tekijä: Risto Rautiainen
Alkamisajankohta: 1.1.2010
Valmistumisajankohta: 31.12.2012
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti
Avainsanat: maatalous, tapaturma, ammattitauti, työterveys, työturvallisuus, työterveyshuolto

Työturvallisuus on keskeinen osa 4H-järjestön työelämäkursseja

4H-toimihenkilöille järjestettiin kuusi työelämäkurssien perehdyttämistilaisuutta ja niihin osallistui 120 toimihenkilöä. Perehdyttämistilaisuuksia pidettiin tärkeänä, koska 4H-työelämäkurssien toteuttamisen tapa käytännössä muuttui huomattavasti TOP-koulutuksiin nähden. Lisäksi työturvallisuusosiot nostettiin keskeiseen asemaan materiaaleissa ja käytännön toteutuksessa. Nuorten työturvallisuusosaamisen lisäksi haluttiin hankkeen avulla lisätä myös 4H-järjestön toimihenkilöiden työturvallisuusosaamista.

Tavoitteena on, että 4H-työelämäkursseille osallistuneet nuoret ovat tietoisia eri töihin liittyvistä terveys- ja tapaturmariskeistä ja osaavat hallita niitä sekä suunnitella työtehtävänsä mahdollisimman turvallisiksi jo ennalta. Kaikissa kursseissa keskeistä oli työturvallisuustietokorttien ja pienen työturvallisuusinfon mukainen työturvallisuuskasvatus.

Lastenhoitokursseja järjestettiin kuusi ja niihin osallistui 66 nuorta. Koiranhoitokursseja järjestettiin kolme ja niihin osallistui 39 nuorta. Käsityökursseja järjestettiin kaksi ja niihin osallistui 15 nuorta. Pihatyökursseja järjestettiin viisi ja niihin osallistui 24 nuorta. Metsätyökursseja järjestettiin yksi ja siihen osallistui 6 nuorta. Työt alkavat -kursseja järjestettiin yhdeksän ja niihin osallistui 152 nuorta. Yhteensä 4H-työelämäkursseja järjestettiin 26 ja niihin osallistui 302 nuorta.

Kehittämisideat on kerätty hankkeen puitteissa 4H-työelämäkursseja järjestäneiltä yhdistyksiltä, jotka ovat koonneet palautteet kursseille osallistuneilta ohjaajilta, alan ammattilaisilta ja nuorilta.

Hankkeesta on tiedotettu 4H-järjestön intranetin kautta, hankkeen omilla sivuilla sekä Liitosta lyhyesti – palstalla kahdesti. Liitosta lyhyesti -palsta tavoittaa kaikki 4H-järjestön toimi- ja luottamushenkilöt. 4H-työelämäkurssien kotisivuille on lisätty Melan logo ja maininta yhteistyöstä. Lisäksi on laadittu tiedotepohja, jota yhdistykset ovat käyttäneet kursseja markkinoidessaan.

4H-työelämäkurssit materiaaleineen ja ohjeistuksineen ovat järjestön toimihenkilöiden nähtävinä 4H-nuorisotyön sivustoilla. Lisäksi 4H-toimihenkilöseminaarissa esiteltiin uudistettuja 4H-työelämäkursseja ja Työturvallisuus on keskeinen osa 4H-järjestön työelämäkursseja -hanketta. Seminaariin osallistui 230 toimihenkilöä ja heille jaettiin USB-muistitikut, johon on tallennettu kaikki uudistetut 4H-työelämäkurssit materiaaleineen.

Yritys/laitos: Suomen 4H-liitto
Tekijä: Tuula Alanko
Alkamisajankohta: 1.1.2012
Valmistumisajankohta: 31.12.2012
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 7 s., työturvallisuustietokortit 4 kpl, pieni työturvallisuusinfo
Avainsanat: työturvallisuus, työelämäkurssi

Säker – som fisken i vattnet

Finlands svenska 4H:s arbetsskyddskampanj för unga nådde drygt 1800 unga. Under sammanlagt 1 123 lektioner. Syftet med kampanjen var en ökad medvetenhet om arbetsskyddet inom traktor, häst och fiske. Inom fiske satte vi dessutom extra resurser på att behandla de ergonomiska frågor som är förknippade med riskerna inom fisket.

Målgruppen för kampanjen är våra medlemmar som deltar i fiskeri verksamheten samt deltar på traktor- och häst kurserna, såväl de som arrangerades nationellt som lokalt.

Finlands svenskarna är i huvudsak ett ö och kustfolk och många har sedan barnsben fiskat. Att lyfta på arbetssäkerhetsfrågorna vid fiske är påkallat eftersom många av våra medlemmar under sommarmåna-derna sysselsätter sig med att fiska.

Nyckeltal:
Traktorrelaterad verksamhet: 374 deltagare, 76 lektioner
Hästverksamhet på centralnivå: 9 deltagare, 60 lektioner
Fiskeverksamhet på centralnivå: 49 deltagare, 807 lektioner
Säkerhet på lantgård och i kök: 110 deltagare, 180 lektioner

Vår verksamhet inom sysselsättningsåtgärder för ungdomar ökar årligen och det finns ett stort behov av resurser och kunskap kring arbetsskyddsfrågor. LPA bidraget har stött vår värdefula verksamhet och möjliggjort för oss att lyfta dessa mycket viktiga frågor till diskussion tillsammans med ungdomarna.

Yritys/laitos: Finlands svenska 4H
Tekijä: Camilla Wahlsten
Alkamisajankohta: 1.1.2012
Valmistumisajankohta: 15.12.2012
Avainsanat: arbetsskyddskampanj, unga

2011

Voimavarariihen valtakunnallistaminen

Voimavarariihi on ProAgria Etelä-Savon Hätäkös tässä – hyvinvoiva maaseutuyrittäjä hankkeessa (10.9.2004 – 28.2.2008) kehitetty työhyvinvointilähtöinen neuvontamalli, joka on suunniteltu maatalousyrittäjien avuksi erityisesti muutostilanteisiin. Palvelu auttaa yrittäjiä tunnistamaan ja säilyttämään voima-varoja sekä tarvittaessa vahvistamaan niitä. Voimavarojen arviointi on tärkeää ison muutoksen kuten suuren investoinnin, sukupolvenvaihdoksen tai tuotannosta luopumisen yhteydessä. Palvelusta hyötyvät esim. sukupolvenvaihdosta suunnittelevat, tuotantoa laajentavat tai monialaistavat, jo investoineet, työssä kuormittuneet, tuotannosta luopujat tai tuotantosuuntaa vaihtavat yrittäjät. Palvelussa tunnistetaan ja arvioidaan yrittäjää ja yritystä neljästä näkökulmasta: ihminen, ammattitaito, työ ja työolot ja työyhteisö. Arviointinäkökulmat perustuvat Työterveyslaitoksella kehitettyyn laajaalaiseen työkykykäsitykseen. Kartoituksen ja arvioinnin jälkeen yritykselle tehdään toimintasuunnitelma, johon voidaan tarvelähtöisesti ottaa toteutuksen tueksi ulkopuolisia asiantuntijoita, esim. työterveyshuollosta, rahoituslaitoksista, terveyspalveluja tuottavista tahoista ja tuotannonalan neuvonnasta.

Voimavarariihen valtakunnallistaminen – hankkeen tavoitteena on saada Voimavarariihi-neuvontamalli valtakunnalliseksi. Voimavarariihi–valmentajiksi on tavoitteena kouluttaa noin 30 tekijää sekä varmistaa neuvontatyön aloittaminen valtakunnallisesti. Valtakunnallistaminen tehdään Voimavarariihen tuotteistamisen, tuotekoulutuksen, tiedotuksen ja markkinoinnin avulla. Hankkeen avulla tuetaan myös palvelun käyttöönottoa.

Hankkeen aikana työstettiin Voimavarariihi–palvelulle tuotekuvaus ja palvelukäsikirjoitus, joita päivitettiin käyttöönoton kokemusten myötä. Voimavarariihen kysymyslomakkeistoa työstettiin paremmin soveltuviksi eri kohderyhmille. Palvelun tekemisen tueksi kirjoitettiin Voimavarariihi Valmentajan opas. Oppaassa käsitellään neuvontapalvelun sisältöä ja esitellään palvelun teoreettinen pohja. Siinä käydään läpi neuvontatilanteiden erityispiirteitä, jossa annetaan käytännön vinkkejä esim. haastaviin neuvontatilanteisiin. Lopuksi pohditaan neuvojan omaa jaksamista ja keinoja siihen sekä esitellään kokemuksia palvelun tekemisestä.

Koulutukseen osallistui yhteensä 30 henkilöä. Osallistujat olivat ProAgrian neuvojia, MELA-asiamiehiä ja toimihenkilöitä ja MTK:n työntekijöitä. Voimavarariihi on koulutuksien jälkeen käytössä Keski-Suomessa, Pirkanmaalla, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Ky-menlaaksossa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Oulussa ja Satakunnassa.

Voimavarariihi–valmennuksen tavoitteet olivat työhyvinvointiosaaminen (teoreettinen tieto ja sen sovel-taminen tuotetasolla, maatalousyrittämisen erityispiirteet työhyvinvoinnin kannalta), tuoteosaaminen (palvelun tekeminen käytännössä) ja asiakkaan valmentamisen osaaminen (toimintasuunnitelman tekeminen ja ohjaus/tuki toteutuksessa). Koulutuksen sisältöön kuuluivat oman työn yhteydessä tehtävät välitehtävät ja lopputyö. Välitehtävät liittyivät Voimavarariihen sisäiseen ja ulkoiseen markkinointiin, sidosryhmäverkoston luomiseen omalla toimialueella ja oman ammattitaidon kehittämiseen. Lopputyö oli Voimavarariihi–palvelun tekeminen asiakkaalle käytännössä.

Asiakaspalautteiden perusteella laajentamista aikovat maatalousyrittäjät ovat saaneet hyötyä esimerkiksi ennalta työmäärän liialliseen kasvamiseen, talouden ja toiminnan suunnittelun monipuolistamiseen sekä riskien hallinnan tarpeisiin. Sukupolvenvaihdostilanteessa maatilayrittäjien palautteiden mukaan hyödyiksi on koettu erityisesti SPV:n suunnittelun monipuolistuminen ja hyvien ihmissuhteiden varmistaminen SPV:n jälkeen. Voimavarariihtä on käytetty myös tilanteessa, jossa maatilayrittäjä on liian kuormittunut ja huomannut itse korjaamistarvetta tilan asioihin. Erityisesti näissä tapauksissa korostuu usein asiakkaan eteenpäin ohjaaminen. Monesti asiat ovat jo kuitenkin hoidossa yhdeltä kantilta terveydenhuollossa, mutta jokapäiväinen arki työssä ei ole muuttunut. Tällöin Voimavarariihen tavoitteena on puida yrittäjän työpaikka ja toimintaympäristö niin, että muutoksen paikat mahdollisesti löytyvät ja ne tiedostetaan. Usea tuotannon kokonaan lopettava maatilayrittäjä kertoo merkittävimmin jaksamiseensa vaikuttavan työn sisällön ja työolot. Niihin ei ehkä kannata enää satsata taloudellisesti eritoten, jos jatkajaa ei ole. Tällöin Voimavarariihessä keskitytään miettimään esimerkiksi työllistymismahdollisuuksia muualle yhdessä vaikkapa työvoimaneuvojan kanssa, tilan taloutta ja toimintaa tämän hetkisestä tuotannosta luopumisen jälkeen.

Yritys/laitos: ProAgria Etelä-Savo
Tekijä: Minna Pirkkalainen
Alkamisajankohta: 1.1.2008
Valmistumisajankohta: 30.4.2011
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Voimavarariihi – Valmentajan käsikirja, 40 s., PowerPoint-esitys Voimavarariihi-palvelusta, 8 diaa, esite Voimavarariihi-palvelusta, 8 s.
Avainsanat: Voimavarariihen valtakunnallistaminen, voimavarariihi

Maatilarakentamisen työturvallisuuden kehittäminen

Maatilat ovat kasvaneet Suomen EU-jäsenyyden aikana huomattavasti. Kasvu on merkinnyt isoja investointeja uusiin tuotantorakennuksiin. Rakentamisessa on siirrytty pienimuotoisista omaa puutavaraa ja omaa työpanosta sisältäneistä hankkeista suuriin hallimaisiin projekteihin. Suhteellisesti vaarallisimmat työtehtävät suurimmassa osassa maatalousyrityksiä löytyvät tutkimusten mukaan maatilatalouden ”muista töistä” sekä rakennus- ja metsätöistä. Tämän hankkeen tavoitteena oli parantaa maatilojen uudis- ja korjausrakentamisen työturvallisuuden tasoa kokoamalla maatilalla tapahtuvan rakentamisen turvallisuutta koskevaa tietoa ja kehittämällä vallitsevia käytäntöjä parempia toimintatapoja. Hanke koostuu kirjallisuus- ja tilasto-osioista sekä viljelijä- ja suunnittelijahaastatteluista.

Kirjallisuusosiossa on etsitty viimeisimmistä kotimaisista rakennustyöturvallisuustutkimuksista sekä ulkomaisista maatalousrakentamisen työturvallisuuteen liittyvistä tutkimuksista toimintatapoja/hyviä käytäntöjä ja arvioitu niiden soveltuvuutta meidän olosuhteisiimme.

Tilasto-osiossa on verrattu Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen MATA-tapaturmatietokannasta vuosilta 2005-2008 maatalousyrittäjille rakennustöissä sattuneita tapaturmia Tapaturmavakuutuslaitosten liiton tapaturmarekisteristä saataviin rakennustyöntekijöiden tapaturmiin. MATA-tietokannan mukaan eniten tapaturmia sattui tuotantorakennusten korjaus- ja kunnossapitotöissä (39,5 %), peruskorjaus- ja laajennustöissä (18,6 %) sekä uudisrakentamisessa (26,5 %). Nämä tapaturmat aiheuttivat maatalousyrittäjille yhteensä 46 505 työkyvyttömyyspäivää. Keskimääräinen tapaturman aiheuttama työkyvyttömyysaika oli 38,6 päivää. Tyypillisin ajankohta tapaturmalle oli heinäkuu.

Viljelijähaastatteluilla selvitettiin tilojen rakennustyömaan työturvallisuustoimenpiteet, mahdolliset sattuneet tapaturmat ja niiden tyypit, läheltä piti -tilanteet ja tapaturmaan johtaneet taustatekijät, rakennustyön turvallisuuspuutteet sekä tapaturmien välittömät ja välilliset, kuten rakennusprojektin valmistumisen viivästymisestä aiheutuneet kustannukset. Suunnittelijahaastatteluilla selvitettiin, miten työsuojelunäkökohdat otetaan huomioon maatilarakennussuunnittelussa ja -neuvonnassa, ja miten asia suunnittelijoiden kokemuksen mukaan tulisi huomioida, jotta työturvallisuustilanne saataisiin paranemaan.

Haastattelujen perusteella viljelijät tunsivat huonosti työsuojeluvelvoitteensa. Tilannetta heikensi vielä se, että työmaalla vastaavan työnjohtajan tehtäviä hoidettiin pääsääntöisesti nimellisesti. Suunnittelijat tunsivat työsuojelulainsäädännön paremmin, mutta sen jalkautus työmaille ei toiminut, koska he eivät pääsääntöisesti osallistuneet varsinaiseen rakennushankkeen toteutukseen.

Yritys/laitos: MTT
Tekijä: Maarit Hellstedt
Alkamisajankohta: 1.1.2010
Valmistumisajankohta: 31.12.2011
Hankkeesta tehdyt julkaisut: MTT Raportti 39, 49 s., useita lehtiartikkeleita
Avainsanat: rakentaminen, turvallisuus, tuotantorakennus, maatalous

Maatilaympäristön, erityisesti hyötyeläin ja mikrobialtistuksen vaikutus allergioiden kehittymiseen

Maatiloilla kasvaneilla lapsilla on vähemmän atopiaa eli yliherkkyyttä yleisille allergeeneille kuin muualla kasvaneilla lapsilla. Toisaalta maataloustyöympäristössä altistutaan voimakkaasti erilaisille bioaerosoleille, minkä tiedetään aiheuttavan hengitystieoireita ja -sairauksia. Näin ollen maatilalla elinympäristönä saattaa olla sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia terveyteen.

Maatiloilla asuvien lasten alentunut atopiariski on yleensä yhdistetty kansainvälisissä tutkimuksissa käsittelemättömän maatilamaidon juomiseen ja siihen, kuinka paljon he ovat tekemisissä hyötyeläinten kanssa. Myös Suomessa on osoitettu, että maatiloilla asuminen ja kodin mikrobipitoisuudet ovat yhteydessä lapsen immuunijärjestelmän kehittymiseen niin, että lapsella on todennäköisesti vähemmän allergioita (Roponen et al 2005).

Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, miten altistuminen elinympäristön mikrobeille vaikuttaa allergioiden ja astman kehittymiseen. Melan rahoitusta on käytetty suunnitelman mukaisesti kahteen asiaan: olemme keränneet lasten 6-vuotisseurannassa tiedot 352 lapsista vuosien 2009–2011 aikana LUKAS-tutkimuksessa sekä julkaisseet 6 artikkelia kovatasoisissa kansainvälisissä lehdissä suomalaisesta LUKAS- ja kansainvälisestä PASTURE-syntymäkohortista.

Lisäksi julkaisimme aiemmin Melan rahoitusta saaneen tutkimuksen tulokset (ALMA-tutkimus). Näiden lisäksi on joukko artikkeleita em. syntymäkohorttiaineistoista, jotka ovat eri vaiheessa kirjoitusprosessia, ja ne tullaan julkaisemaan lähiaikoina.

LUKAS-tutkimuksen 3-vuotisseurannan tulokset analysoitiin vuoden 2010 aikana, josta valmistui myös TtM Kati Järven pro gradu -tutkielma. Alun perin suunnitelmassa oli raportoida kansainvälisessä lehdessä kosteusvaurioiden vaikutuksia LUKAS -tutkimuksen 3-vuotisseurannassa. Koska tulokset erosivat yllättäen tutkittavien iän mukaan, päätimme julkaista tulokset vasta käyttäen 6-vuotisaineistoa, koska astman diagnosoiminen 3 vuoden iässä on vielä epäluotettavaa.

Yritys/laitos: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tekijät: Anne Karvonen ja Juha Pekkanen
Alkamisajankohta: 1.1.2010
Valmistumisajankohta: 31.12.2011
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti, 5 s., useita kansainvälisiä julkaisuja ja artikkeleita
Avainsanat: astma, allergia, elinympäristö, mikrobialtistus, syntymäkohortti, lapset

Säkerhet – det naturliga valet

Finlands svenska 4H:s arbetsskyddskampanj för unga år 2011 nådde drygt 1 462 unga och barn under sammanlagt 554 lektioner i arbetsskydd och säkerhet. Syftet med rådgivningskampanjen var detta år att i alla vår verksamhet på något sätt beröra säkerhet vid utförande av olika uppgifter. Sålunda, förutom att vi fostrar till företagsamhet skall vi jämsides fostra till säkerhet vid utförande av yrkesrelaterad verksamhet.

Vi eftersträvar, att arbetsskyddet så småningom blir ett mainsteramat tema inom all vår företagsamhetsfostran. Därav har föreningens personal inkluderats så som målgrupp för kampanjen tillika med våra medlemmar. De mest omfattande satsningarna har gjorts på våra medlemmar 13 år och äldre. För denna målgrupp arrangerades större kurshelheter inom vilket arbetsskyddet hade en framträdande position.

Nyckeltal:

Traktorrelaterad verksamhet: 133 deltagare
Hästverksamhet på central nivå: 17 ungdomar
Skogsarbete – på central nivå: 35 ungdomar
Ytterligare behandlades arbetsskyddet ingående på smådjurskurserna och dogsitterkursen: 44 ungdo-mar.
Övriga av kampanjen nådda har varit inomföreningsverksamheten på lokalnivå.

Under året har vi uppfattat ett växande intresse för arbetsskyddet, i första hand våra anställda i föreningarna. Vi vågar påstå att genomförd kampanj ökar till större medvetenhet om arbetsskyddsfrågor och en naturlig vilja att mainstreama temat inom vår verksamhet.

Vi har också en från år till år ökande förmedling av unga för olika sysslor, t.ex. krattning, fönstertvätt, skogsjobb, trädgårdsjobb. Det är av största vikt att våra anställda som handleder, ungdomarna i arbetet uppfattar arbetsskyddsfrågorna som en viktigt del av handledningen. Genom kampanjen har vi som organisation nått en bit på vägen mot säkerhet – ett naturligt val.

Yritys/laitos: Finlands svenska 4H
Tekijä: Camilla Wahlsten
Alkamisajankohta: 1.1.2011
Valmistumisajankohta: 31.12.2011

Lasten ja nuorten kouluttaminen maa- ja metsätalouden työturvallisuusasioissa

Nuorille järjestettiin erilaisia maa- ja metsätalousaiheisia työ- ja taitokilpailuja sekä kursseja. Yhtenä osana näissä olivat maa- ja metsätalousammatteihin liittyvät työturvallisuusasiat. Kurssien ja kilpailujen kautta nuorille opetettiin oikeita työtapoja, työturvallisuusvälineiden käyttöä sekä työturvallisuusriskien ennakointia ja riskeiltä suojautumista. Hankkeen puitteissa järjestettiin ja osallistuttiin myös muihin tilaisuuksiin, joissa lapsille ja nuorille opetettiin maa- ja metsätalouden työturvallisuusasioita ja annettiin aiheeseen liittyvää neuvontaa.

Hankkeen avulla on pystytty kehittämään koko 4H-järjestön työturvallisuuskoulutusta ja muuttamaan nuorten asenteita myönteisemmäksi työturvallisuusasioita kohtaan. Hankkeen kautta tavoitettiin lähes 3000 lasta ja nuorta kuluneen hankevuoden aikana. Lähes tuhat nuorta sai kurssien ja kilpailujen kautta perusteellisempaa tietoa työturvallisuudesta. Lisäksi tilaisuuksissa oli runsaasti myös yleisöä, toimitsijoita ja muita osallistujia, joille työturvallisuustietoa välittyi.

Hankkeen puitteissa voidaan havaita seuraavia laadullisia ja määrällisiä vaikutuksia:

  • nuoret oppivat oikeita työtapoja ja ergonomiaa
  • nuoret oppivat havaitsemaan ja ennakoimaan riskialttiita työtilanteita
  • nuoret oppivat käyttämään erilaisia turvavarusteita
  • nuoret perehtyivät työturvallisuuslainsäädäntöön
  • nuoret oppivat työskentelemään vastuullisesti
  • nuorten asenne muuttui myönteisemmäksi työturvallisuusasioita kohtaan
  • nuorten kiinnostus työturvallisuusasioita kohtaan lisääntyi ja nuoret veivät viestiä myös perheisiinsä

Yritys/laitos: Suomen 4H-liitto ry
Tekijä: Tuula Alanko
Alkamisajankohta: 1.1.2011
Valmistumisajankohta: 31.12.2011
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti, 4 s.

Maitotilan hyvä vointi

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten maidontuottajat pystyvät teknisten ja taloudellisten vaatimusten sekä nopeiden muutosten keskellä huolehtimaan omasta fyysisestä ja psyykkisestä työhyvinvoinnistaan sekä eläinten hyvinvoinnista, miten on mahdollista kehittää omaa ammattitaitoaan uupumatta liikaa sekä onko hoitajan työhyvinvoinnin mittareiden ja eläinten mitatun hyvinvoinnin välillä yhteyksiä. Sidosryhmäselvityksen tavoitteena oli selvittää maidontuottajan toimintaympäristöä ja toiminnan reunaehtoja, muun muassa mihin asioihin maidontuottaja pystyy itse vaikuttamaan. Lopuksi luotiin kehittämistoimenpiteet, joiden tavoitteena on kehittää käytännössä toimivia keinoja maidontuottajien jaksamisen parantamiseksi sekä sitä kautta tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Eläinmäärän nostaminen ja tilan laajentaminen voivat hyvin suunniteltuna parantaa sekä maidontuottajan työssä jaksamisesta ja hyvinvointia että eläinten olosuhteita ja hyvinvointia. Maidontuottajat olivat kuitenkin huolissaan liian nopeasti ja hätäisesti tehtyjen ratkaisujen vaikutuksista. Koneellistuminen ja automatisoituminen navettatöiden tekemisessä ovat vähentäneet maitotilan fyysisten töiden määrää sekä keventänyt suoritettavia työtehtäviä. Eläinmäärän kasvaessa ja käytettäessä koneita ja robotteja eläinten tarkkailuun laitteiden toimivuuteen tulee kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Useat maidontuottajat suhtautuvat automatisoitumiseen ja robottien määrän kasvuun luontevasti. Teknistyminen tuo monille motivaatiota työhön, helpottaa raskaissa työvaiheissa ja siten tasa-arvoistaa työnjakoa ja muuttaa vuorovaikutustilanteita ihmisen ja eläimen välillä. Työnjohtaminen on eräs ajankohtaisimmista muutoksista usean maitotilayrittäjän lähitulevaisuudessa. Ihmisten kohtaaminen on osin siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja Internetiin. Yleinen kiinnostus eläinten hyvinvointia ja vaatimukset turvallisen elintarviketuotannon turvaamiseksi ovat nostaneet näitä teemoja aiempaa enemmän esille myös maatalouspoliit-tisessa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Maidontuottajien voimavaratekijät liittyivät lähipiiriin eli perheeseen ja terveisiin kotieläimiin, kun taas kuormitustekijät olivat maatilan ulkopuolisia kuten EU:n maatalouspolitiikka, viljelijöiden kohtelu yhteiskunnassa ja maatalouden tulevaisuus. Vajaa puolet (42 %) kyselyyn vastanneista maidontuottajista koki vähintään jonkin verran stressiä; tämä lukema on suurempi kuin aiemmassa laajassa puhelinhaastattelututkimuksessa (34 %) vuonna 2004, jossa haastateltiin päätoimisia maatalousyrittäjiä. Työuupumuksen mittari (MBI-GS) luokitteli maidontuottajat ryhmään ”lievä työuupuminen”: yli puolet (54 %) maidontuottajista koki lievää tai vakavaa työuupumusta. Maidontuottajat olivat tilastollisesti merkitsevästi useammin uupuneen väsyneitä ja kyynisiä kuin vertailuaineistossa. Työn imu –mittarin tulosten mukaan maidontuottajat kokivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän työhön uppoutumista ja omistautumista kuin suo-malaisten työikäisten verranneaineistossa. Suurimmalla osalla (83 %) kyselyyn vastanneiden tiloilla ei työskennellyt perheen ulkopuolista työvoimaa. Alan kannattavuuden turvaaminen ja lomituspalvelujen parantaminen olivat maidontuottajien vastauksissa selkeästi kaksi parasta keinoa, kun tavoitteena on kokonaisvaltaisesti maitotilan hyvinvointi.

Eläinten hyvinvointi-indeksin (EHV-indeksin) keskiarvo oli korkein tiloilla, jotka kuuluivat sekä nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan että tuotosseurantaan. Nasevaan ja tuotosseurantaan kuulumattomien tilojen vastaajat osoittivat muita korkeampaa kiinnostusta eläinten hyvinvointiin ja eläin-suhteeseen liittyvien asioiden tärkeyteen itselleen. Sekä työuupumuksella että taloustilanteella näyttää olevan vaikutusta eläinten hyvinvointiin ja eläinsuhteeseen liittyviin vastauksiin. Jos taloustilanne koettiin hyväksi, tuottaja ei ollut yhtä huolissaan aktivistien toiminnasta kuin jos taloudellinen tilanne koettiin tyydyttäväksi tai huonoksi Taloudellisesti pärjäävillä oli aikaa myös elvyttäviin toimiin. Eläinsuojelulain vä-himmäisvaatimukset täyttyivät tilakäyntitilojen navetoiden mitatuissa ominaisuuksissa.

Kyselyssä suurin osa (32 %) vastaajien tulevaisuudensuunnitelmista liittyi investointeihin (tilakoon kasvattaminen, koneiden, laitteiden ja rakennusten uusiminen sekä työvoiman palkkaaminen); neljännes (26 %) tulevaisuudensuunnitelmista liittyi tilan rakennemuutokseen (sukupolvenvaihdos, tuotantosuunnan muuttaminen sekä tilan toiminnan monipuolistaminen); neljännes (25 %) vastaajista ei suunnitellut muutoksia ja noin joka kymmenes tulevaisuudensuunnitelma oli tuotannon vähittäinen alasajo.

Tilakäynneillä (16 casea) yleisimmät eläimiin liittyvät tavoitteet olivat lehmien keski-iän ja keskituotoksen nostaminen sekä karjan jalostaminen; maatilaan liittyvät tavoitteet olivat maatilan talouden hallinta, toimintojen kehittäminen ja toiminnan jatkuvuus sukupolvelta toiselle; sekä omaan hyvinvointiin liittyviä tavoitteita olivat yhteiskunnan mielipide positiivisemmaksi maidontuotantoa kohtaan ja oman jaksamisen ylläpitäminen. Tapaturmat olivat case-tiloilla harvinaisia, sen sijaan lääkärin toteamat sairaudet tai vammat olivat yleisiä, varsinkin naisilla (naisilla 79 %:lla eli 11 vastaajalla oli sairaus tai vamma ja miehillä 33 %:lla, 4 vastaajalla oli jokin sairaus tai vamma). Huomattava osa (71 %) naisista arvioi työkykylomakkeella, että sairaudesta on jonkinasteista haittaa työtehtävissä.

Tilojen työmäärät ovat nykyisin suurempia ja moninaisempia kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten juuri eläinmäärän, teknistymisen ja mahdollisesti ulkopuolisen työvoiman ja hallinnollisten asioiden vuoksi. Muutos maidontuottajien työnluonteessa ja toimintaympäristössä yhtäaikaisesti sekä lähentää että loitontaa maitotilojen arkea muista ammattialoista ja yhteiskunnassa tapahtuvista muutoksista. Eläinten hyvinvointi-indeksin keskiarvo oli korkein tiloilla, jotka kuuluivat sekä nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan että tuotosseurantaan. Hoitajan osaaminen ja niin kutsuttu karja/eläinsilmä eläinten hyvinvoinnin tarkkailemisessa ja eläimen hyvässä hoidossa pikemminkin korostuu entisestään työnluonteen ja työympäristön muutosten kehittyessä. Parhaimmillaan tiedon lisääntyminen ja teknologian kehittyminen voivat auttaa eläintenhoitajia keventämään omaa työtään ja mahdollistavat entistä paremman eläinten hoitamisen. Ne eivät kuitenkaan vähennä hoitajan osaamisen tai eläinten tarkkailuun liittyvän osaamisen ja kokemuksen merkitystä aikaisempaan verrattuna eläinten hoitotyössä maitotiloilla.

Sidosryhmäselvityksessä tuli voimakkaasti esille, miten laaja-alainen kokonaisuus eläinten hyvinvoinnista ja ihmisen hyvinvoinnista huolehtimiseen vaikuttavat asiat on, ja miten vaikeaa eri alojen ammattilaisten on yksinään auttaa maidontuottajia ratkaisemaan monitahoisia ongelmia. Osa ongelmista voi olla yksittäisiä ja helposti ratkaistavissa. Usein ongelmat ovat kuitenkin pitkittyneet eivätkä lähde ratkeamaan, vaikka useamman eri tahon ammattilaiset ja tukiverkot olisivat antaneet neuvoja ja ohjeistuksia tilanteen selvittämiseen. Eri sidosryhmien tahot toivovat lisää mahdollisuuksia kokonaisvaltaisesti eri osapuolten ja asiantuntijoiden kanssa käydä tilakohtaisesti asioita lävitse, jotta tilalliset saisivat parhaimman avun ja kokonaisvaltaisemmat keinot ratkaista kasautuneita ongelmia.

Valmennuksen anti kiteytettiin seuraaviin asioihin. Voimavaravalmennukset ja kehittämisprojektit olisi hyvä saada osaksi maatalousyrittäjien työelämän ja jaksamisen kehittämistä. Ammattitaidon päivitys ja täydennyskoulutus ovat tärkeitä tulevaisuudessa. Loman pitäminen varmistaa työhyvinvoinnin. Yhteistyöverkosto ja -suhteet sekä niiden ylläpitäminen ovat tärkeitä, jotta maidontuottaja voi menestyä ja jaksaa. Tarvitaan myös kontakteja muuhun yhteiskuntaan kuin maidontuotannon alaan.

Työpajassa korostui maidontuottajan yrittäjyys. Suomalainen yrittäjä toimii globaalissa verkostossa, mutta meillä on myös kuitenkin kansallisia toimintamahdollisuuksia. Avoimuuden ja tiedotuksen lisäämistä esimerkiksi sähköisten medioiden ja avoimien ovien avulla pidettiin tärkeänä, jotta voidaan lisätä alan ymmärrystä yhteiskunnassa, muuttaa asenteita ja lisätä lähiruoan suosiota. Esimerkiksi vierailut maatiloilla voitaisiin tuotteistaa. On tärkeää, että maidontuotannosta annetaan oikeaa tietoa sekä realistinen ja aito kuva. ”Avoimuuden organisoimiseen” tarvitaan tuottajien, elintarviketeollisuuden, kaupan, maatalouden sidosryhmien, järjestöjen, poliittisten päättäjien sekä valveutuneiden kuluttajien välistä yhteistyötä.

Yritys/laitos: Helsingin yliopisto
Tekijä: Hanna-Riitta Kymäläinen
Alkamisajankohta: 15.8.2009
Valmistumisajankohta: 31.12.2011
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Maitotilan hyvä vointi. Maataloustieteen laitos, Julkaisuja 9, 119 s, sähköinen julkaisu: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/28072
Avainsanat: maitotila, hyvinvointi

2010

Lasten ja nuorten kouluttaminen maa- ja metsätalouden työturvallisuusasioissa

Lasten ja nuorten kouluttaminen maa- ja metsätalouden työturvallisuusasioissa -hankkeessa työturvalli-suusasioita ja tapaturmien ehkäisyä käsiteltiin erilaisilla kursseilla. Kurssit koskivat maa- ja metsätalouden töitä ja niihin sisältyi ammattiopetusta. Työturvallisuuteen liittyvillä jaksoilla tutustuttiin muun muassa työturvallisuusvarusteisiin ja niiden käyttöön. Opetukseen sisältyi tapaturmilta suojautumista ja ensiapua. Koulutusten työturvallisuuteen ja työsuojeluun liittyvä ohjelma vaihteli koulutusaiheen mukaan. Hankkeen puitteissa järjestettiin myös muita tapahtumia, joissa nuorille opetettiin maa- ja metsätalouden työturvallisuusasioita ja annettiin aiheeseen liittyvää neuvontaa. Oppimista vahvistettiin käytännön harjoituksilla. Alueellisissa tapahtumissa nuorille jaettiin tietoa oikeista työtavoista sekä turvallisesta työskentelystä.

Yhdistys- ja piiritasolla järjestettiin kilpailuja, joissa parhaat pääsivät valtakunnallisiin loppukilpailuihin.

  1. Traktoricup-kilpailun tehtävät liittyivät konetekniikkaan, liikennesääntöihin, työturvallisuuteen sekä trakto-rin että työkoneiden käsittelytaitoihin.
  2. Mönkijäcup- kilpailut liittyivät liikennesääntöihin sekä mönkijöiden käsittely- ja ajotaitoihin.
  3. Hevostaituri-kilpailussa nuoria valmennettiin turvalliseen hevosten käsittelyyn.

Hankkeen avulla kyettiin 4H-järjestössä toteuttamaan maa- ja metsätalouden työturvallisuuskoulutusta ja muuttamaan nuorten asenteita myönteisiksi työturvallisuusasioita kohtaan. Vuoden 2010 aikana toteutettiin hankkeessa 52 työturvallisuusaiheista nuorille suunnattua koulutus- ja neuvontatilaisuutta, joihin osallistui yhteensä 1226 alle 29-vuotiasta nuorta. Mukana tapahtumissa oli myös paljon muita osallistujia toimitsijoina, huoltajina ja yleisönä. Hankkeen avulla saatiin aikaan maa- ja metsätalouden työturvallisuutta parantavia pitkäaikaisia vaikutuksia. Koulutuksilla ja asennekasvatuksella vaikutettiin myönteisesti maa- ja metsätalouden ammateista kiinnostuneiden nuorten asenteisiin ja työturvallisuusasioihin suhtautumiseen. Samalla opetettiin oikeita työtapoja käytännössä, asianmukaista työturvallisuusvälineiden käyttöä sekä vaaratilanteiden ennakointia ja niiltä suojautumista. Hankkeen puitteissa voitiin havaita muun muassa seuraavia laadullisia ja määrällisiä vaikutuksia:

  • Nuoret oppivat oikeita työtapoja ja ergonomiaa
  • Nuoret oppivat havaitsemaan ja ennakoimaan riskialttiita työtilanteita
  • Nuoret oppivat käyttämään henkilökohtaisia suojaimia ja suojautumaan töissä esiintyviltä vaaroilta
  • Nuoret perehtyivät työturvallisuuslainsäädäntöön
  • Nuoret oppivat työskentelemään vastuullisesti
  • Nuorten asenne muuttui myönteisemmäksi työturvallisuusasioita kohtaan
  • Nuorten kiinnostus työturvallisuusasioita kohtaan lisääntyi

Yritys/laitos: Suomen 4H-liitto ry
Tekijä: Tuula Alanko
Alkamisajankohta: 1.1.2010
Valmistumisajankohta: 31.12.2010
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 4 s.

Genom olika aktiviteter lärä barn och unga på landsbygden att arbeta för en säker närmiljö

Finlands svenska 4H:s arbetsskyddskampanj för unga år 2010 nådde drygt 1500 unga och barn under drygt 150 olika aktiviteter. Flera deltagare deltog i många olika aktiviteter och på så sätt kom arbetsskyddet at bli bekant ur många olika synvinklar.

Syftet med kampanjen var, att genom konkret handling fostra barn och ungdomar till medvetenhet om arbetsskyddet och till insikt att det egna handlandet kan minska såväl olycksfallsbenegenheten som arbetsrelaterade sjukdomar. Arbetsskyddet har redan en längre tid varit ett återkommande prioriterat tema i vår traktorverksamhet. Detta året satsades också mer medvetet på att integrera arbetsskyddet bl.a. i vår hästverksamhet. Hästverksamheten på landsbygden har flera år vuxit sig till en allt större kvinnosysselsättare på landsbygden och det är viktigt att också flickor inom sina traditionella grenar lär om arbetsskydd.

I enlighet med kampanjens devis ”Genom olika aktiviteter lära barn och unga på landsbygden att arbeta för en säker närmiljö” integrerades arbetsskyddstema och -aktiviteter i våra klubbaktiviteter mer riktade till den yngre medlemmen. Målet att lyfta fram arbetssäkerheten inom alla våra fyra kärnområden – företagsverksamhet, utbildning, klubbverksamhet och arbetsförmedling – utföll väl.

Alla ungdomar med egna företag fick arbetsskyddsinstruktion. Under tävlingar och kurser lyftes arbetsskyddsaspekterna upp både som teorilektioner och som inslag i den praktiska undervisningen. Ett tydligt exempel på behovet av arbetsskyddsinformation finns t.ex. i vår solrostävling. Drygt 600 barn odlade solrosor denna sommar och många rosor växer upp till 3 meter långa. Våra rådgivares uppgift är att se till att barnen vidtar nödvändiga säkerhetsåtgärder när de bygger sina stöd för solrosorna.

Nyckeltal för de mest betydande aktiviteterna (deltagarantal):

I traktorverksamheten har deltagit: 207 ungdomar
I hästverksamheten på förbundsnivå: 8 ungdomar
I klubbverksamhet inriktad på skog och slöjd: 345 barn och unga
Utbildning i säkerhetsplan och första hjälp på klubbnivå: 114 ungdomar
Arbetsskydd inom klubbverksamheten omfattande kök, hantverk, odling: 1059 barn

Samtliga aktiviteter har genom först enligt 4H:s pedagogiska ide ”Learning by doing”. Vi vågar påstå att barn och ungdomar varit konkret delaktiga i verksamheten för att öka insikten om vikten av arbetsskydd.

Vår målsättning är att lära barn och unga att på et naturligt sätt i all sin verksamhet integrera arbetsskyddsaspekten. I detta har vi lyckats.Finlands svenska 4H:s arbetsskyddskampanj för unga år 2010 nådde drygt 1500 unga och barn under drygt 150 olika aktiviteter. Flera deltagare deltog i många olika aktiviteter och på så sätt kom arbetsskyddet at bli bekant ur många olika synvinklar.

Syftet med kampanjen var, att genom konkret handling fostra barn och ungdomar till medvetenhet om arbetsskyddet och till insikt att det egna handlandet kan minska såväl olycksfallsbenegenheten som arbetsrelaterade sjukdomar. Arbetsskyddet har redan en längre tid varit ett återkommande prioriterat tema i vår traktorverksamhet. Detta året satsades också mer medvetet på att integrera arbetsskyddet bl.a. i vår hästverksamhet. Hästverksamheten på landsbygden har flera år vuxit sig till en allt större kvinnosysselsättare på landsbygden och det är viktigt att också flickor inom sina traditionella grenar lär om arbetsskydd.

I enlighet med kampanjens devis ”Genom olika aktiviteter lära barn och unga på landsbygden att arbeta för en säker närmiljö” integrerades arbetsskyddstema och -aktiviteter i våra klubbaktiviteter mer riktade till den yngre medlemmen. Målet att lyfta fram arbetssäkerheten inom alla våra fyra kärnområden – företagsverksamhet, utbildning, klubbverksamhet och arbetsförmedling – utföll väl.

Alla ungdomar med egna företag fick arbetsskyddsinstruktion. Under tävlingar och kurser lyftes arbetsskyddsaspekterna upp både som teorilektioner och som inslag i den praktiska undervisningen.

Ett tydligt exempel på behovet av arbetsskyddsinformation finns t.ex. i vår solrostävling. Drygt 600 barn odlade solrosor denna sommar och många rosor växer upp till 3 meter långa. Våra rådgivares uppgift är att se till att barnen vidtar nödvändiga säkerhetsåtgärder när de bygger sina stöd för solrosorna.

Nyckeltal för de mest betydande aktiviteterna (deltagarantal):

I traktorverksamheten har deltagit: 207 ungdomar
I hästverksamheten på förbundsnivå: 8 ungdomar
I klubbverksamhet inriktad på skog och slöjd: 345 barn och unga
Utbildning i säkerhetsplan och första hjälp på klubbnivå: 114 ungdomar
Arbetsskydd inom klubbverksamheten omfattande kök, hantverk, odling: 1059 barn

Samtliga aktiviteter har genom först enligt 4H:s pedagogiska ide ”Learning by doing”. Vi vågar påstå att barn och ungdomar varit konkret delaktiga i verksamheten för att öka insikten om vikten av arbetsskydd.

Vår målsättning är att lära barn och unga att på et naturligt sätt i all sin verksamhet integrera arbetsskyddsaspekten. I detta har vi lyckats.

Yritys/laitos: Finlands svenska 4H
Tekijä: Camilla Wahlsten
Alkamisajankohta: 1.1.2010
Valmistumisajankohta: 31.12.2010
Hankkeesta tehdyt julkaisut: 4H-bladet 1/2010

Maatalousyrittäjiin kohdistuvien työsuojelutoimenpiteiden vaikuttavuuden parantaminen kohderyhmien segmentoinnin avulla

Noin 40 prosentille MYEL-vakuutetuista maatalousyrittäjistä ei ole tähänastisella vakuutetulla työuralla ti-lastoitu yhtään MATA-vahinkoa (työtapaturmaa tai ammattitautia). Noin kymmenesosalle vakuutetuista – erityisesti lypsykarjatilallisille − on kasaantunut puolet kaikista vahingoista. Tätä ilmiötä ei ole kunnolla tiedostettu ja hyödynnetty maatalouden työturvallisuustyössä.

Tämän tapaus-verrokkitutkimuksen päätavoitteena oli tunnistaa MATA-vahinkojen esiintyvyyden suhteen merkittävästi toisistaan poikkeaville MYEL-vakuutetuille maatalousyrittäjille tyypillisiä työtapaturmille ja ammattitaudeille altistavia sekä myös niiltä suojaavia tekijöitä. Jatkotavoitteena oli määrittää kohderyhmiä työsuojelutoimenpiteiden tehostamista varten. Tutkimus rahoitettiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) työturvallisuusapurahalla.

Tutkimusryhmien muodostamisessa käytettiin deidentifioituja MYEL- ja maatalousyrittäjien työterveys-huoltotietoja (MTH) sekä Tiken maatilarekisterin tietoja, joista viimeksi mainitut olivat vuodelta 2002. Tut-kimukseen ehdolla olleet kohdehenkilöt olivat olleet ainakin vuonna 2002 maidontuottajia, olivat peltoalan suhteen vähintään keskikokoisilta tiloilta, kuuluivat MTH:oon ja olivat olleet 7/2008 mennessä vähintään kymmenen vuotta vakuutettuina. Lisäksi kohdetiloilla tuli olla vakuutettuna tasan kaksi yrittäjää, jotka olivat eri sukupuolta ja suunnilleen samanikäisiä.

Tapaus-ryhmään (vahingoittuneet) valittiin ehdolle pariskuntia, joissa kummallekin yrittäjälle oli tilastoitu 7/2008 mennessä vähintään viisi MATA-vahinkoa. Verrokki-ryhmään (vahingottomat) ehdolle valituissa pariskunnissa kummallekaan yrittäjälle ei ollut tilastoitu yhtään vahinkoa. Tutkimusryhmiin kuuluneille henkilöille lähetettiin Melasta henkilökohtainen tiedote- ja suostumusasiakirja, jonka lopussa oli suostumuslomake ja palautuskuori. Se pyydettiin palauttamaan allekirjoitettuna Melaan, jos tilan molemmat yrittäjät kuuluivat edelleen kohderyhmään, halusivat vapaaehtoisesti osallistua tutkimukseen ja antoivat Melalle luvan luovuttaa hankkeen vastuututkijalle nimi- ja osoitetietojensa lisäksi tiedot heille korvatuista vahingoista.

Vastuututkija lähetti suostumuksensa antaneille maidontuottajapariskunnille saatekirjeen ja kyselylomak-keen. Kysymyksissä etsittiin työtapaturmille sekä ammattitaudeille altistavia ja niiltä suojaavia tekijöitä tilan kaikkien töiden organisoinnista, teknisestä ja fyysisestä tuotantoympäristöstä sekä yrittäjien henkilö-kohtaisesta toiminnasta ja asenteista. Noin kahden viikon kuluttua vastuututkija soitti tilalle ja keräsi kyselyvastaukset sekä täydentäviä tietoja. Käyttökelpoiset vastaukset saatiin yhteensä 19 vahingoittuneelta ja 12 vahingottomalta pariskunnalta. Osa tutkimukseen ehdolla olleista henkilöistä ei kyselyhetkellä enää ollut aktiivinen maidontuottaja, vaikka olikin vielä MYEL-vakuutettu. Tutkimuksen heikkous oli vapaaehtoisten osallistujien odotettua alhaisempi määrä, mikä rajoitti aineiston tilastollista tarkastelua. Vahvuus oli ainutlaatuinen tapa muodostaa tutkimusryhmät, mikä edisti ryhmien välisten erojen esilletuloa.

Aineiston pariskunnat ja heidän tilansa kuvaavat lehmämäärän suhteen parhaiten hieman keskikokoista suurempia ja peltoalan suhteen suunnilleen keskikokoisia maitotiloja maassamme. Vastaajien keski-ikä oli likipitäen sama kuin maamme kaikkien maatalousyrittäjien keski-ikä. Tapaus-ryhmään kuuluneille 19 pariskunnalle oli korvattu yhteensä 263 työtapaturmaa, joista miehille 63 %. Lisäksi 15 henkilölle oli korvattu yhteensä 20 ammattitautia. Työtapaturmista 171 (65 %) oli sattunut karjanhoitotöissä erityisesti nautojen siirron, lypsyn ja rehun siirron yhteydessä. Työtapaturmat jakaantuivat maatilatalouden päätyö-ryhmissä tapaus-ryhmän miesten ja naisten kesken pääpiirteissään samassa suhteessa kuin kyseiset työt oli jaettu heidän kesken. Karjataloustyöt ja niissä sattuneet työtapaturmat jakaantuivat puoliksi, mutta muissa päätyöryhmissä miehet vastasivat valtaosasta töitä ja heille sattui valtaosa työtapaturmista. Tapaus- ja verrokkiryhmien välillä oli merkitsevä ero maatilatalouden keskeisten töiden jaossa viljelijäpariskunnan kesken.

Työsuojelussa tarvittavien tietojen ja taitojen oppimisessa käytettävistä lähteistä tärkeimmiksi arvioitiin seuraavat (tärkein ensin): omat kokemukset, aikakaus- ja sanomalehdet, toisten viljelijöiden kokemukset, ammattikoulutus, neuvonta- ja koulutustilaisuudet, MTH:n ohjeet ja neuvonta sekä ammattikirjallisuus. Tapaus- ja verrokkiryhmät eivät juuri eronneet toisistaan tässä suhteessa. Kartoitetuista 92 muuttujasta 34 oli vakioimattomassa logistisessa regressiomallissa tilastollisesti suuntaa-antavasti (p<0,10) ja niistä 25 oli merkitsevästi (p<0,05) yhteydessä kohonneeseen työtapaturmariskiin. Ammattitautiriskin suhteen vastaavia muuttujia oli 21 ja 14 kappaletta. Tilan sijainti C1−C4-tukialueella (vs. A- tai B-tukialue) ja maa-talousyrittäjän pitkä MYEL-vakuutettu työura (yli 25 v) olivat merkitsevästi yhteydessä sekä kohonneeseen työtapaturma- että ammattitautiriskiin. Maatalousyrittäjä ei kuitenkaan voi toimenpiteillään vaikuttaa näihin tekijöihin.

Tukialueen ja vakuutusvuosien suhteen vakioituun malliin otettiin mukaan kaikki muut yksittäin tarkastel-tuina vähintään suuntaa-antavasti merkitsevät muuttujat. Seuraavat 13 muuttujaa olivat mallissa merkitsevästi yhteydessä kohonneeseen työtapaturmariskiin (alenevassa merkittävyysjärjestyksessä): alentu-neeksi koettu nykyinen työkyky, vähintään satunnainen alkoholin käyttö, hylättyjen korvaushakemusten olemassaolo, useimpien maatilatalouden töiden teko pariskunnan yhteisvoimin, hengityselin- sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien tai kiputilojen olemassaolo, ylioppilastutkinnon puuttuminen, maatalouslomittajien puutteellinen ohjeistus, riittämätön maataloustöiltä jäävä vapaa-aika, kuivan heinän päivittäinen käyttö nautojen ruokinnassa, aktiivinen sosiaalinen elämä, melko tai erittäin suureksi koettu ammattitautiriski, sarvekas karja ja päivittäinen lääkkeiden käyttö. Vakioidussa mallissa olivat kohonneeseen ammattitau-tiriskiin merkitsevästi yhteydessä tuki- ja liikuntaelinsairauksien tai kiputilojen olemassaolo, useimpien maatilatalouden töiden teko pariskunnan yhteisvoimin, päivittäinen lääkkeiden käyttö sekä aktiivinen sosiaalinen elämä.

Työtapaturmariski on kohonnut tyypillisesti pitkän ja työkykyä monin eri tavoin koetelleen työuran omaavilla C-tukialueen maidontuottajilla. He harjoittavat jonkin verran koneurakointia, kärsivät toistuvasti univelasta, kokevat vapaa-aikansa määrän riittämättömäksi, mutta omaavat aktiivisen sosiaalisen elämän. Heillä on karjamäärältään ja peltoalaltaan korkeintaan keskikokoinen tila. Enemmistö maatilatalouden töistä tehdään pariskunnan yhteisvoimin. Sarvipäinen karja hoidetaan käsityövaltaisessa parsinavetassa, jossa käsitellään kuivaa heinää päivittäin. Maatalouslomittajat saatetaan ohjeistaa vain suullisesti. Muita henkilöön liittyviä piirteitä ovat ylioppilastutkinnon puute, alkoholin käyttö, joka on useimmilla maltillista, ja ylipaino, joka on osalla merkittävää. Edellinen kuvaus pitää osittain paikkansa myös kohonneen ammattitautiriskin omaavilla maidontuottajilla. Tyyppikuvaus laadittiin lisäksi alentuneen työtapaturma- ja ammattitautiriskin omaavista maidontuottajista. Suuri osa kuvausten muuttujista soveltuu myös muiden tuotantosuuntien edustajien ryhmittelyyn ja työsuojelutoimenpiteiden tarkennettuun kohdentamiseen.

Korvattujen työtapaturmien ja jossain määrin myös ammattitautien määrissä viime vuosina havaittu laskusuunta voi voimistua tulevaisuudessa, jos voimakkaasti karjatalouteen vaikuttanut rakennemuutos jatkuu. Ruumiillisesti erittäin kuormittaneen työuran tehneet maidontuottajat ovat siirtymässä eläkkeelle ja tuotanto keskittyy harvemmille ja aikaisempaa suuremmille tiloille. Niillä on investoitu nykyaikaiseen tuotantotekniikkaan sekä rakennuksiin. Voidaan olettaa, että tuotantoa jatkavien yrittäjien kohdalla perinteiset riskitekijät vähenevät ja suojelevat tekijät vahvistuvat. Vanhojen riskitekijöiden tilalle voi kuitenkin nousta uusia, erityisesti henkiseen hyvinvointiin liittyviä riskejä, joista tämä tutkimus antoi viitteitä.

Maatalousalan opiskelijoille, neuvojille ja erityisesti työuransa alkuvaiheessa oleville yrittäjille suunnatta-vassa tiedottamisessa kannattaa hyödyntää tärkeiksi todettuja tiedotuskanavia ja tuoda esille riskitekijöiden sekä suojelevien tekijöiden lisäksi viljelijöiltä kerättäviä tapauskertomuksia. Yrittäjät voivat itsenäisesti poistaa tai hallita riskitekijöitä ja vahvistaa suojelevia tekijöitä. Näihin toimenpiteisiin sidottavat vakuutustekniset kannustimet voivat olla hyödyllisiä. Erityisesti MTH:n kannattaa jatkaa yrittäjien työkyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Lomitushallinnon kannattaa hyödyntää tuloksia lomittajien koulutuksessa ja heidän työnsä kehittämisessä.

Jatkotutkimuksella kannattaa selvittää, mikä on todettujen riskitekijöiden esiintyvyys eri tuotantosuunnissa ja tilakokoluokissa. MYEL-, MTH- ja Tike-tietojen yhdistelmä kannattaa päivittää säännöllisesti. Jos tiedetään tarkasti, missä määrin eri tuotantosuuntien ja tilakokoluokkien viljelijät ovat liittyneet MTH:oon, tiedetään myös, miten eri riskiryhmien edustajat ovat tavoitettavissa. Vakuutusteknisten kannustimien vaikutusta kannattaa tutkia usean vuoden seurantatutkimuksella.

Yritys/laitos: Työtehoseura
Tekijä: Janne Karttunen
Alkamisajankohta: 1.5.2009
Valmistumisajankohta: 31.12.2010
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 19 s.
Avainsanat: ammattitauti, maatalousyrittäjä, maidontuotanto, riskitekijä, työsuojelu, työtapaturma

Maatiloilla tapahtuvan mikrobialtistumisen yhteys allergioihin ja astman kehittymiseen

Tutkimus liittyy suureen, viidessä Euroopan maassa toteutettuun syntymäkohorttitutkimkseen (Efraim), jossa selvitetään, miksi maatilojen lapsilla on vähemmän allergisia sairauksia. Kohteista on kerätty runsaasti terveysdataa (IgE-tiedot, astmaattisuus) sekä kyselytutkimuksin selvitetty lasten ympäristöaltistusta, kuten mm. kotieläinten tai tuotantoeläinten määrää tai oleskelua karjasuojissa ruokinta-aikoina.

Tämän tutkimuksen kohteena on 160 näytteen osa-aineisto. Näytematriisina käytettiin lapsen kolmen vuoden iässä otettuja sänkypölynäytteitä, jotka saapuivat THL:lle toukokuussa 2010.

Pölynäyte homogenisoitiin ja punnittiin ennen laboratorioanalyysejä. Denaturoivaa gradienttigeelielektro-foreesia (DGGE) varten pölynäytteestä eristettiin DNA kaupallisen eristysmenetelmän mukaisesti (GenE-lute™ Plant Genomic DNA Miniprep Kit, Sigma-Aldrich). DNA:ta monistettiin universaaleilla bakteerialukkeilla, joista toinen aluke sisälsi GC-rikkaan hännän. Alukkeet monistavat 16S rRNA-aluetta ja monistuvan PCR-tuoteen pituus on noin 200 emäsparin mittainen. PCR-tuote eroteltiin 8 % (v/v) polyakryyliami-digeelillä, jonka denaturoivien aineiden gradientti oli 30–70 %. Denaturoivina aineina käytettiin ureaa ja formamidia.

Näyteaineistossa analysoitiin lopulta 137 sänkypölynäytettä, joista 67 oli astmaattisilta henkilöiltä ja 70 kontrollihenkilöiltä. Kaiken kaikkiaan näytteistä havaittiin DGGE-geelillä 42 erillistä bakteerivyöhykettä. Jokainen vyöhyke edustaa bakteeriryhmää, -lajia tai -sukua.

Bakteerivyöhykkeiden vertailussa terveysmuuttujia vastaan havaittiin runsaasti tilastollisia merkitsevyyksiä. Suurin osa bakteerivyöhykkeistä oli yhteydessä allergiseen herkistymiseen ja astmariskiin. Vain yksi bakteerivyöhyke oli tilastollisesti merkitsevästi suovaava kokonaisatopiaan ja hengitystieatopiaan. Kahdella bakteerivyöhykkeellä havaittiin tilastollisesti merkitsevästi lisääntynyt astmariski.

Bakteerivyöhykkeiden yhteyttä verrattiin myös ympäristötekijöihin. Bakteerivyöhykettä, jolla havaittiin suojavaikutus atopiohin, oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän, mikäli lapsi ei ollut vieraillut usein vii-meisen 12 kuukauden aikana karjasuojassa tai lapsi ei ollut kontaktissa jauhettuun viljaan. Tämä viittaa siihen, että bakteeri on ihmisperäinen.

Astmaan yhteydessä olevia bakteerivyöhykkeitä esiintyi enemmän lapsilla, jotka olivat mukana viljan puinnissa ja jauhatuksessa, alusten poistamisessa tai heillä oli tilalla lampaita.

Yritys/laitos: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tekijät: Anne Hyvärinen ja Maria Valkonen
Alkamisajankohta: 1.1.2009
Valmistumisajankohta: 30.4.2010
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 6 s.
Avainsanat: astma, atopia, sisäilman bakteerit, DGGE

Suurten nautakarjarakennusten paloturvallisuus

Hankkeessa käytiin tammi-toukokuun 2009 aikana kymmenellä nautakarjatilalla, joilla oli ollut tulipalo. Tiloilla tehtiin puolistrukturoitu, noin puolen päivän mittainen haastattelu. Sen aikana dokumentoitiin palotapahtuma tilan väen kanssa piirustusten äärellä. Kootuista tiedoista muodostui kuva siitä, mikä palon aiheutti, mitä palossa tapahtui ja kuinka tila selvisi kriisistä. Tämän lisäksi analysoitiin 2540 vuosina 1996-2009 tapahtunutta maatilan tuotantorakennuksen tulipaloa Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto PRONTO:sta. Näistä 0140 oli tuotantoeläinrakennuksia (navetta, sikala, kanala jne.). Tietokannassa ei eritellä nautakarjarakennuksia. Palot saivat yleisimmin alkunsa sähkölaitteista tai asennuksista (14 %) tai vanhoista viallisista lämmityslaitoksista ja niiden savupiipuista (13 %). Haastatelluista tiloista neljällä syttymissyy oli polttomoottorikäyttöinen rehunjakovaunu tai traktori. Neljänneksessä tilastoidusta paloista syttymissyy jää kuitenkin epäselväksi.

Alkusammutustoimenpiteillä on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa palon etenemiseen, ja alkusammutin puuttui neljänneksellä tilastoiduista palotiloista. Palovaroittimia oli vain aniharvassa kohteessa. Sammutuksen kannalta palokunnan ajoajat ovat olleet pitkiä: 20 minuutista yli tuntiin (n. 10 % tapauksista). Ajoajat ovat myös vuosien mittaan pidentyneet, ja palokunnan saapuessa palo on jo yleensä niin pitkällä, että rakennuksen pelastaminen on hankalaa.

Eläinten pelastamisessa viljelijäperheellä on keskeinen rooli aivan palon alkuvaiheessa. Pidemmälle ehtineessä palossa viljelijän ei kannata riskeerata omaa henkilöturvallisuuttaan. Tutkitut kohteet olivat pää-asiassa matalia rakennuksia, joissa savunmuodostus aiheutti eläinten taintumisen ennen varsinaista palokuolemaa. Pikkuvasikoiden pelastamista hidastavat vasikkakarsinoiden rakenteet ja se, etteivät vasikat vielä ole tottuneet liikkumaan rakennuksessa. Lehmien pelastaminen on helpompaa jos lehmät ovat oppineet liikkumaan rakennuksesta ulos. Pihattorakennus, laiduntaminen ja jaloittelu edesauttavat lehmän liikkuvuutta ja lehmien pelastamista palotilanteessa. Parsinavetta on pelastuksen kannalta pihattonavettaa hankalampi.

Tulipalon jälkeisen hetken suurin haaste on keräilyalueen järjestely ja väliaikaisnavetan löytäminen lehmille. Maaseudulle on jäänyt tyhjilleen vanhoja navettoja, jotka tarvittaessa on saatu nopeastikin pelastettujen lehmien väliaikaistiloiksi. Tässä naapuriapu ja viljelijöiden yhteistyö on korvaamaton etu.

Palotapahtuma koskettaa tilan isäntäväkeä ja myös lapsia. Fyysisten oireilujen lisäksi henkistä kuntoa täytyy seurata ja tarvittaessa kohentaa. Kuntien terveyspalveluilla, seurakunnilla, naapureilla sekä viljelijöiden omilla verkostoilla on ollut valmiuksia tarvittavaan kriisiapuun. Osana vahinkotapahtuman henkistä prosessointia viljelijä joutuu pohtimaan tulevaisuuttaan: jatkanko tuotantoa, rakennetaanko palanut tuotantorakennus uusiksi, muutetaanko tuotantosuuntaa vai luovutaanko kokonaan. Luopumiset liittyvät yleensä viljelijän lähestyvään eläkeikään. Jatkajat tekevät päätöksensä usein nopeastikin. Uusi tuotantorakennus voidaan ja kannattaakin tehdä uuteen paikkaan, jossa toiminnan laajennusvarat ja turvallisuus voidaan ottaa aivan uudella tavalla huomioon. Tutkimuksessa olleiden tilojen uudisrakennukset edustivat turvallisuusajattelun huippua: pelastussuunnitelma oli kunnossa, palo-osastoinnit oli tehty huolellisesti ja paloilmoituslaitos oli asennettuna.

Yritys/laitos: MTT taloustutkimus
Tekijä: Kim Kaustell
Alkamisajankohta: 1.1.2009
Valmistumisajankohta: 30.6.2010
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Kaustell, K. 2010 Fires in animal production buildings. In: Nordic Meeting 2010 on Agricultural Occupational Health and Safety (verkkojulkaisu) 15 s., Kivinen, K., Raussi, S., Kaustell, K. Kotieläinrakennusten paloturvallisuus. In: Toim. Anneli Hopponen. Maataloustieteen päivät 2010, 12.-13.1.2010 Viikki, Helsinki: esitelmät, posterit. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote 26, 6 s., Lehtiartikkeleita Sika, Nauta ja Teho lehdessä
Avainsanat: maatalous, työtapaturma, ammattitauti, riski, vakuutus

Tärinän vaikutukset työntekijän terveyteen

Hankkeessa tutkittiin kehotärinälle altistumisen pitkäaikaisia ja lyhytaikaisia vaikutuksia työntekijän ter-veyteen. Aluksi tutkimme Terveys 2000-aineistosta ammattimaisen autoiluhistorian yhteyttä tuki- ja lii-kuntaelinten sairauksiin suomalaisilla työikäisillä miehillä. Heistä 17 % oli toiminut ammattiautoilijoina. Koska naisten osuus autoilijoista oli vain 1 %, heitä ei voitu analysoida. Ammattiautoilu ei ollut yhteydessä mihinkään tuki- ja liikuntaelinten sairauteen kun raskaan ruumiillisen työn osuus otettiin huomioon. Raskas ruumiillinen työ ja vaikeat työasennot olivat yhteydessä sekä selkäsairauksiin että lonkan ja polven nivelrikkoon. Niillä ammattiautoilijoilla, jotka olivat altistuneet raskaalle ruumiilliselle työlle, oli keskimääräisesti enemmän selkäsairauksia. Tämä voi johtua ammattiautoilun ohessa tehtävästä ruumiillisesta työstä tai valikoitumisesta ruumiillisesta työstä osittaiseen tai kokopäiväiseen ammattiautoiluun. Ammattiautoilijoista peräti 73 % oli joskus tehnyt raskasta ruumiillista työtä eli nostanut yli 20 kilon taakkoja käsin tai työskennellyt kyykyssä.

Miehistä yhteensä 21,1 % koki tärinästä haittaa; 16,0 % jonkin verran, 3,4 % melko paljon ja 1,7 % erittäin paljon. Vastaavasti naisista yhteensä 3,6 % koki tärinästä haittaa; 3,0 % jonkin verran, 0,4 % melko paljon ja 0,2 % erittäin paljon. Miehistä suurta haittaa kokivat erityisesti käsitärinälle altistuvat. Myös ne kokivat suurta haittaa, joiden työssä oli toistuvaa päivittäistä kantamista tai huonoja työasentoja, auton tai työkoneen kuljettamista tai työstressiä. Myös lihavuus, selkäsairaus, verenpainetauti ja päivittäin toistuva vapaa-ajan liikunta olivat yhteydessä haitan kokemiseen. Tuloksista voi päätellä, että tärinästä koettu haitta liittyy sekä fyysiseen että henkiseen rasittuneisuuteen. Niiden lisäksi se voi haitat työhön keskittymistä.

Mittasimme kaiken kaikkiaan 51 työkoneen kuljettajan tärinälle altistumista kahdesta kolmeen viikkoon kerrallaan vuoden 2008 helmikuusta vuoden 2009 elokuun loppuun. Tutkittavat ajoivat erilaisia työkoneita erilaisissa töissä. Hankkeen päätavoitteena oli tutkia liikuntaelinten oireiden sekä sydämen sykkeen ja tärinälle altistumisen välistä yhteyttä. Pääanalyysit eivät vielä ole valmistuneet, mutta alustavien analyysien mukaan henkilön keskimääräisen päivittäisen tärinäaltistuksen ja oireiden määrän välillä ei todettu selvää yhteyttä. Kaikkien työkoneiden tärinämittauksista ovat valmistuneet raportit, joiden mukaan työkoneiden tärinäpäästöt eivät ylittäneet lainsäädännön asettamaa raja-arvoa ja pääsääntöisesti mittauksissa todetut tärinäarvot eivät ylittäneet lainsäädännön toiminta-arvoja, joka on 0,5m/s2 kahdeksan tunnin työjaksoa kohti. Tämä johtui pitkälti siitä, että koneiden käyttöajat olivat selvästi alle kahdeksan tuntia päivässä. Useimmilla työkoneilla kuitenkin toiminta-arvo todennäköisesti ylittyy, jos niillä ajetaan enemmän kuin kuusi tuntia työpäivän aikana.

Kuljettajat kirjasivat ylös kivut tai muut epämukavat tuntemukset ennen työpäivää ja työpäivän jälkeen. Alustavien tarkastelujen pohjalta noin 70 % raportoi hyvin vähän tai ei ollenkaan epämukavia tuntemuksia ja tuntemusten intensiteetti oli pieni, 20 % raportoi useita tuntemuksia, jotka ilmenivät harvakseltaan ja joiden intensiteetti oli pieni ja 10 % raportoi usein ja useita epämukavia tuntemuksia eri tuki- ja liikuntaelimissä ja heidän kipujensa intensiteetti oli selvästi keskimääräistä korkeampi. Useiden kipujen samanaikainen esiintyminen yhdistyi useimmiten johonkin tutkittavan raportoimaan tuki- ja liikuntaelinten sairauteen.

Yritys/laitos: Työterveyslaitos
Tekijä: Leena Kaila-Kangas
Alkamisajankohta: 1.1.2008
Valmistumisajankohta: 31.5.2010
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti, 22 s., kansainvälisiä lehtiartikkeleita
Avainsanat: kehotärinä, liikuntaelinten sairaudet, kipu

Erkki II -tietopankin laajennushanke

Maataloustyöhön on kehitetty useita työtä keventäviä ja turvallisuutta sekä työn sujuvuutta parantavia ratkaisuja. Tietoa ergonomiaratkaisuista tarvitaan esimerkiksi uusien tuotantotilojen ja työpisteiden suunnittelussa sekä koneiden, laitteiden ja työvälineiden hankinnassa. Ergonomisten työmenetelmien avulla voidaan ehkäistä tapaturmia ja tuki- ja liikuntaelinvaivoja sekä säädellä työkuormitusta.

Hankkeen tavoitteena oli laajentaa Työterveyslaitoksen sivustolla olevan maatalouden ergonomiaratkaisujen tietopankin sisältöä, tuottaa sivustolle lyhyitä videoleikkeitä ja luoda toimiva yhteistyöverkosto sivuston jatkokehittämistä ja päivittämistä varten.

Maataloustyöhön liittyviä ergonomiaratkaisuja etsittiin tutkimus- ja kehittämishankkeiden loppuraporteista, tieteellisistä ja yleistajuisista julkaisuista, internetistä, ammattikirjallisuudesta, Farmarimessuilta ja opetusaineistosta. Moniammatilliset asiantuntijapaneelit arvioivat ja hyväksyivät tietopankkiin laitettavat ratkaisut. Hankkeessa tuotettiin yhteensä 58 ergonomiaratkaisua eri tuotantosuunnille ja tehtäviin: hevostalous (27 ratkaisua), sikatalous (7 ratkaisua), kanatalous (3 ratkaisua), kasvinviljelytyöt (15 ratkaisua), metsätyöt (3 ratkaisua), tietokonetyö (1 ratkaisu), tuotantotilat (1 ratkaisu) ja kotieläintyöt (1lisäratkaisu).

Tietopankki on tarkoitettu maatalousyrittäjille, maatalouslomittajille, alan oppilaitoksille, työterveyshuoltoyksiköille, kuntoutuslaitoksille, työsuojelutarkastajille, alan tuotteita myyville ja valmistaville yrityksille sekä tutkijoille. Jatkossa on tärkeää, että tietopankkia päivitetään säännöllisesti. Tietopankin ratkaisuja tulisi jatkossa voida hyödyntää myös englanninkielisinä käännöksinä.

Yritys/laitos: Työterveyslaitos
Tekijä: Nina Nevala
Alkamisajankohta: 1.1.2009
Valmistumisajankohta: 1.3.2010
Avainsanat: maatalous, ergonomia, hyvä ratkaisu, tietopankki

2009

Tapaturmariskien hallinta perunan ja avomaavihannesten tuotannossa

Perunan, juurikasvien ja avomaavihannesten tuotannossa sattuvien tapaturmien ehkäisemiseksi toteutettiin vuosina 2005-2009 tutkimus- ja kehityshanke ”Tapaturmariskien hallinta perunan ja avomaavihannesten tuotannossa”. Hankkeen tavoitteena oli tutkia, kehittää ja seurata perunan- ja avomaavihannestuotannon työturvallisuutta.

Tutkimusosassa arvioitiin tapaturmien määrää ja kehitystä, tyypillisiä piirteitä sekä tapaturmien seurauk-sia. Lisäksi tilakäyntien avulla tarkasteltiin viljelijöiden omaa näkemystä tuotannon vaaranpaikoista. Tutkimustuloksia tukena käyttäen kirjoitettiin työturvallisuusesite perunan- ja avomaavihannesten tuotantoon. Se ilmestyi keväällä 2007 ja jaettiin eri reittejä yli tuhannelle vihannes- ja perunantuottajalle. Koska esite ilmestyi Melan julkaisusarjassa, se on myös vapaasti saatavissa ja ilmaiseksi tilattavissa Melan internet-sivuilla.

Tutkimustulosten mukaan erityisesti ikääntyvien viljelijöiden työturvallisuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Tapaturmatyypeistä yleisin on liukastuminen, kompastuminen ja putoaminen. Tämä tapaturmatyyppi samoin kuin liikenneonnettomuudet ja takertumiset ja ruhjoutumiset ovat seurauksiltaan vakavimpia. Liukastumis-, kompastumis- ja putoamistapaturmia voidaan ehkäistä muun muassa siisteyttä ja järjestystä parantamalla sekä välttämällä erilaisten epästabiilien ja muutoin epäasiallisten rakenteiden käyttämistä kiipeilytelineinä (esimerkiksi varastolaatikot), vähentämällä eri tasojen välillä liikkumista töiden uudelleensuunnittelun ja teknisten ratkaisujen avulla, helpottamalla raskaita työvaiheita esimerkiksi erilaisten siirtotyön apuvälineiden avulla ja kehittämällä työympäristöä (pienentämällä altistumista kylmälle, pölylle, melulle sekä muille terveydelle haitallisille altisteille).

Tapaturmien absoluuttinen kokonaismäärä alalla on viime vuosina vähentynyt, mutta kehityksessä on huolestuttavia piirteitä; esimerkiksi ”muissa sekalaisissa töissä” tapaturmien määrä ei ole vähentynyt ja ammattitautien määrä ei ole laskenut. Viljelijöiden työkykyä, työturvallisuutta ja avomaatuotannossa tehtävän työn houkuttelevuutta tulisikin jatkossa systemaattisesti kehittää muun muassa työterveyshuollon avulla. Toisaalta monet ongelmat ovat sen tyyppisiä, että ne vaativat myös teknisten ratkaisujen kehittämistä ja toimintatapojen muutoksia.

Yritys/laitos: MTT taloustutkimus
Tekijät: Tiina Marttila ja Juha Suutarinen
Alkamisajankohta: 1.1.2005
Valmistumisajankohta: 31.12.2009
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Loppuraportti 20 s., hankkeesta tehty useita julkaisuja
Avainsanat: turvallisuus, tapaturmat, perunatuotanto, avomaavihannesten tuotanto

Työsuojeluinterventioiden vaikuttavuuden pullonkaulat

Työsuojelun tavoitteena on henkilön fyysisen ja henkisen terveyden sekä työolojen turvallisuuden ylläpitäminen ja edistäminen. Tapaturmamäärien vähentämiseksi ja terveyden edistämiseksi maatalouteen on kohdistettu monia interventioita eli toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan yksilöiden ja ryhmien terveydentilaan ja käyttäytymiseen. Systemaattisissa kirjallisuustutkimuksissa, joissa on käyty läpi interventiotutkimusten tuloksia, on todettu interventioiden tehokkuudesta tapaturmien vähentämisessä olevan varsin vähän näyttöä.

Tässä tutkimuksessa keskityttiin tunnistamaan tekijöitä, jotka estävät työturvallisuuden kehittymistä ja huomioon ottoa – sekä toisaalta katalyyttejä jotka edistävät turvallisten toimintatapojen ja ratkaisujen yleistymistä ja käyttöönottoa maatiloilla. Erityisesti keskityttiin koneiden ja rakennusten huolto- ja korjaustöiden turvallisuuteen. Tutkimuksessa on viitekehykseksi luotu käsitemalli työturvallisuusinterventioiden komponenteista ja maatilakontekstista. Datankeruussa käytettiin itsedokumentointiin perustuvaa luotain-menetelmää, haastatteluja sekä aiempien Melan apurahatutkimusten tuloksia.

Tulosten mukaan tiloilla on tunnistettavissa runsaasti erilaisia työturvallisuuskehitystä estäviä ja hidastavia tekijöitä sekä jonkin verran myös työturvallisuutta edistäviä tekijöitä. Hidastavat tekijät liittyivät muun muassa vakiintuneisiin tapoihin ja tottumuksiin, kone- ja rakennuskannan hitaaseen uusiutumiseen sekä pysyviksi muodostuneisiin, ”väliaikaisiin” ratkaisuihin, suunnittelun tai toteutuksen haasteisiin, työtapoihin, ammattitaitovaatimuksiin ja välineisiin sekä prioriteetteihin. Edistävät tekijät liittyivät muun muassa sopivaan viestintäkanavaan, vahinkotilanteiden tuomaan valppauteen, opiskelussa saatuihin viesteihin, ammattitaidon kehittymiseen, harrastustoiminnassa opittuihin taitoihin ja henkiseen valmentautumiseen mahdollisten vahinkotilanteiden varalta.

Yritys/laitos: MTT taloustutkimus
Tekijät: Tiina Mattila, Kim Kaustell ja Juha Suutarinen
Alkamisajankohta: 1.2.2007
Valmistumisajankohta: 31.12.2009
Hankkeesta tehdyt julkaisut: Tieteellisiä artikkeleita, seminaariesitelmiä

Maatalouden tuotantorakennusten ilmanlaadun parantaminen

Hankkeen tavoitteena oli parantaa tuotantorakennusten sisäilman laatua, tuottamalla viljelijöille ilman-vaihdon käyttö-, huolto-, ja valintaoppaita, joiden avulla he voivat arvioida oman tuotantorakennuksensa ilmanvaihtoa ja niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat ilman laatuun. Tavoitteena oli, että tuotetun materiaalin avulla viljelijä pystyy nykyistä paremmin käyttämään ja huoltamaan laitteitaan ja myös valitsemaan uusia laitteita.

Hankkeen taustalla oli, että kesällä 2006 oli aloitettu VTT:n, Työtehoseura ry:n, Kuopion aluetyöterveyslaitoksen ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitoksen kanssa yhteistyönä Maatalouden tuotantorakennusten toimiva ilmanvaihto -tutkimushanke, jolle Maatilatalouden kehittämisrahasto (MAKERA) oli myöntänyt rahoituksen.

Tutkimuksessa keskeiseksi tarpeeksi todettiin ilmanvaihdon suunnittelun laatutason ja menettelytapojen parantaminen – tavoitteena on, että ilmanvaihto suunnitellaan ja sen toimivuus varmistetaan käyttöönot-tovaiheessa ja käytön aikana. Tutkimuksessa kuvattiin esimerkinomaisesti toimivuuden varmentamisen (ToVa) menettelyt, joiden avulla varmistetaan, että lopputulos vastaa suunnittelussa asetettuja tavoitteita.

Tutkimuksessa arvioitiin, kuinka CO2-pitoisuuden maksimiarvon nostamisella 3000 ppm:stä 3500 ppm:ään saavutettaisiin kustannussäästöjä (pienempi ilmanvaihdon ja lämmityksen tarve) sikalassa ja lämmitetyssä lypsykarjanavetassa. Lisäksi arvioitiin, mitä haittavaikutuksia pitoisuuden ohje-arvon nostamisella olisi kosteuksiin ja muihin sisäilmapitoisuuksiin. Esitettyjen analyysien perusteella tavoitearvon muutosta ei kuitenkaan suositella, vaan muutoksen perusteluksi tarvitaan vielä perusteellisempaa tarkastelua. Suurempi hiilidioksidipitoisuus johtuu yleensä pienemmästä ilmanvaihdon määrästä, mikä johtaa myös muiden kaasumaisten epäpuhtauksien lisääntymiseen. Niillä taas voi olla merkitystä eläinten ja työntekijöiden hyvinvointiin ja terveyteen.

Tutkimuksessa esitettiin kylmään ilmastoon soveltuvia ilmanjaon ja ilmanvaihtojärjestelmän toteutusmalleja sekä arvioitiin niiden hyviä ja huonoja puolia sekä suunnittelunäkökohtia. Tyypillisten ilmanvaihtojärjestelmien toimivuutta arvioitiin koekohteissa tehdyin mittauksin ja laskennallisin tarkasteluin.

Koekohteissa käytettävät mittausmenetelmät ja kohdekäyntien raportointimalli vakioitiin, jotta eri kohteiden ilmanvaihdon toimivuus arvioitaisiin samojen periaatteiden mukaisesti. Mittausmenetelmiä voidaan hyödyntää ToVa-prosessin ilmanvaihtojärjestelmän käyttöönottovaiheessa sekä käytön aikaisissa tarkistuksissa. Kaikkien tutkittujen kohteiden ilmanvaihto- tai lämmitysjärjestelmien toimivuudessa havaittiin korjaus- tai kehitystarpeita. Useimmat korjaustoimenpiteet olivat vähäisiä ja helppoja toteuttaa, mutta niillä saavutettava hyöty paremman toimivuuden ja sisäilmaston muodossa on merkittävä.

Yritys/laitos: Työtehoseura
Tekijät: Jarmo Lehtinen ja Sakari Alasuutari
Alkamisajankohta: 1.4.2007
Valmistumisajankohta: 31.3.2009
Hankkeesta tehdyt julkaisut: VTT:n julkaisusarja: Maatalouden kotieläinrakennusten toimiva ilmanvaihto, 133 s., TTS:n tiedote 1/2009 (610): Tuotantorakennusten pölyjen ja kaasujen vaikutus kotieläimiin, 6 s., TTS:n tiedote 9/2009 (618): Toimivalla ilmanvaihdolla parempaan tuotanto- ja Työympäristöön, 6 s., PowerPoint-diasarja: Tuotantorakennusten ilmanvaihto, 80 diaa
Avainsanat: ilmanvaihto, ilmanvaihtojärjestelmä, ilmanlaatu, tuotantorakennus, kotieläinrakennus, ToVa-prosessi

Ota yhteyttä

Soita asiakaspalveluumme 029 435 2650

Lähetä suojattua sähköpostia

Hae Mela-asiamiestä

Anna palautetta

Jätä yhteydenottopyyntö