VILJELIJÄT TYÖUUPUNEIN AMMATTIRYHMÄ

Työuupumus koettelee viljelijöitä ammattiryhmistä eniten. Tämä kävi ilmi vuoden 1997 lopulla ilmestyneestä Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jossa selvitettiin työelämässä olevien jaksamista työssä. Tuon jälkeen väestöryhmien eroja ei ole tiettävästi noin laajasti selvitetty.

Sekä työuupumuksen kokonaistaso että kaikki sen eri oireet väsymys, kyynistyneisyys ja omanarvontunteen aleneminen korostuivat maa- ja metsätaloudessa, todetaan tukimusjulkaisussa "Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä".

Tutkijoiden mukaan työuupumuksen taustaa voi löytää viime vuosien yhteiskunnallisista tapahtumista, turvattomuuden ja epävarmuuden tulosta ammattiin. Kyynistyminen ja omanarvontunnonlasku on ymmärrettävää oloissa, jossa tulevaisuus on epävarma ja työltä on häviämässä pohja. Asian merkitys on erittäin suuri, kun ammatti on ollut myös elämäntapa ja näin ehkä keskimääräistä oleellisempi osa identiteettiä, todetaan raportissa.

Työuupumuksen takana on lähes aina myös ylikuormitus. Työtä on yksinkertaisesti liikaa tai se on ihmiselle liian rasittavaa. Levolle ja virkistykselle ei ole tarpeeksi aikaa. Työtilanne ylittää ihmisen voimavarat.

Uupumiseen vaikuttaa myös se, miten ihminen saa tukea ympäristöltään. Sosiaalisilla verkostoilla ja ihmissuhteilla on suuri merkitys.

Työuupumus tulee vähitellen, huomaamatta. Ellei tunnista stressin oireistoa, väsymys pääsee kasautumaan, kunnes kaikki tuntuu käyvän yli voimien. Vähitellen uupumus nakertaa terveyttä ja työkykyä vakavasti.

Vain joka kolmas viljelijä

tekee työtään uupumuksesta kärsimättä

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa työuupumus määritellään vakavaksi, työssä kehittyväksi krooniseksi stressioireyhtymäksi, jolle on ominaista kokonaisvaltainen väsymys, kyyninen asennoituminen työhön ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Näillä tekijöillä mitattua työuupumusta potee vakavana 11 prosenttia ja lievänä 54 prosenttia maa- ja metsätaloudessa työskentelevistä. Vain 35 prosenttia tekee työtään virkein mielin, itseään arvostaen ja työnsä mielekkäänä kokien.

Mies- ja naisviljelijöiden välillä ei ole juuri eroa työuupuneisuudessa. Naisissa on tosin hieman enemmän (40% ) kuin miehissä (32%) niitä, jotka eivät koe työuupumusta ollenkaan. Kovin uupuneita on saman verran molemmissa sukupuolissa. Vastoin vanhoja luuloja isännät eivät jaksa sen paremmin kuin emännätkään.

Ikä näyttää lisäävän väsymisen riskiä. Vaikka vahvasti uupuneita on kaikissa ikäryhmissä samat osuudet, lieväasteinen uupumus kuitenkin kohtelee enemmän yli 45-vuotiaita kuin nuorempia. Työuupumusta ei kokenut lainkaa alle 45-vuotiaista 41 prosenttia. Yli 45-vuotiaista virkeiden osuus oli 27 prosenttia.

Väsyminen viljelijän ongelma

Yksi työuupumuksen oire on uupumusasteinen väsymys. Sitä potee joka viides viljelijä. Tämä on senlaatuista väsymystä, ettei se häviä päivittäisellä eikä viikottaisella levolla eikä lomalla. Se tuntuu kaikissa tilanteissa, seuraa mukana jatkuvasti.

Työuupumusta, vakavaa väsymystä edeltää pitkäaikainen stressi. Se on ilmoittanut itsestään samalla tavalla kuin mikä muu stressi tahansa psyykkisinä ja fyysisinä oireina, mm. ärtyisyytenä, tyytymättömyytenä, unihäiriöinä, kipuina, jännityksenä, ahdistuksena, vetäytymisenä, välinpitämättömyytenä.

Naiset ovat tällä lailla väsyneempiä kuin miehet. Joka neljäs (26 %) nainen kokee jatkuvaa väsymystä paljon, mutta miehistä on alinomaa väsyksissä "vain" 17 prosenttia. Toisaalta ilman minkaanlaista jatkuvaa väsymyksen tunnetta maataloustyötään tekee 43 prosenttia naisista ja 32 prosenttia miehistä - vain vähemmistö koko ammattikunnasta.

Uupumusasteinen väsymys ei kysy ikää; nuoremmilla on väsymysoireita siinä missä vanhemmillakin.

Työn ilo kadonnut joka neljänneltä

ja vähentynyt kahdella viidestä

Toinen työuupumuksen merkki on kyynistyneisyys eli työn ilo on kadonnut, työn mielekkyys koetaan kyseenalaisena ja työ tuntuu menettäneen merkityksensä. Neljännes sekä miehistä että naisista kokee vahvasti maataloustyön näin. Noin 45 prosentilla miehistä ja 34 prosentilla naisista työnilo oli kokenut jonkin verran vauriota. Ilo seuranaan ja työn mielekkyys mielessään tekee viljelijän työtä 31 prosenttia miehistä ja 42 prosenttia naisista.

Ikä vaikuttaa vahvasti työniloon ja työn kokemiseen merkityksellisenä. Työn ilo oli tallella vielä joka toisella (48 %) alle 45-vuotiaalla, mutta yli 45-vuotiaista enää vain vajaalla viidenneksellä (19 %). Hyvin vakavasti kyynistyneitä on alle keski-ikäisistä viljelijöistä 17 prosenttia ja tuota iäkkäämmistä 34 prosenttia.

Ammatillinen itsetunto enemmistöllä tallella

Kolmas työuupumuksen mittari on ollut heikentynyt ammatillinen itsetunto. Tutkituista työssä jaksamisen tekijöistä se näyttää olevan parhaiten tallella: noin 70 prosenttia maa- ja metsätaloudessa työskentelevistä kokee suoriutuvansa työstään ja pystyvänsä hallitsemaan työasiat ja tekee työtään ilman huonommuudentunteita. Aivan romahtanut on oman ammatin arvostus vain 12 prosentilla naisista ja kolmella prosentilla miehistä.

Uhrautujat, turhautuvat, sankarit ja kriisiset

Uupuneista on löydetty neljä tyyppiä: kuorman alle jäävät uhrautujat, turhautuvat idealistit, työn sankarit ja kriisiin joutuneet. Uhrautumalla uupuminen on tavallisinta, kriisin kautta väsyneet ovat uupujien vähemmistöä.

Uhrautujien ongelma on liika työ ja ainainen kiire. He ovat ylitunnollisia ja tekevät työnsä, vaikka eivät jaksaisikaan. Näille olisi hyvä lääke se, että panisivat työt tärkeysjärjestykseen ja jättäisivät vähemmät tärkeän tekemättä, jos eivät ehdi.

Turhautuneet idealistit puolestaan haluaisivat asioiden menevän toisin kuin ne menevät. Tästä tulee kyyniseksi ja kielteiseksi. Näiden olisi hyvä keskustella arvoistaan ja tarkistaa kenties tavoitteitaan välillä.

Työn sankarit imevät itsekunnioituksensa työnteosta. Heille työ on elämäntapa. Jos työnteolle tulee esteitä, loukkaannutaan. Näiden pitäisi pohtia arvojaan siltä kannalta, löytyisikö elämästä muutakin arvokasta kuin työ.

Kriisin, esimerkiksi sairauden tai avioeron vuoksi, kokeneita taa painaa se, että he eivät kykene panostamaan työhön täyspainoisesti, kun vaikea elämäntilanne vie voimia. Tällaista ei pidä patistella, vaan auttaa selviämään kriisistään ja hyväksymään se, että työteho laskee kriisivaiheen ajaksi.

Työuupumuksen ehkäisyssä ja hoidossa olisi yksilö otettava huomioon. Kaikkien väsymystä ei voi väistää esimerkiksi lomalla ja liikunnalla, vaan henkilökohtainen uupumuksen aiheuttaja olisi kaivettava esiin.